Villit viirisukat

Vuorossa olivat moniväriset kontti- eli entrelac-tekniikalla neulottavat sukat, jotka jo projektin alussa hirvittivät minua, mutta jotka toisaalta olivat yksi syy siihen että ryhdyin tähän projektiin. Olin jo pitkään ajatellut, että konttineuletta olisi kiva kokeilla.

Ensimmäisellä lukukerralla en ymmärtänyt ohjeesta mitään. Luin kaikki pikkulaatikotkin, sillä arvelin, että niistä saisi jotain lisävalaistusta. Lopulta ei auttanut kuin ottaa puikot käteen ja ruveta noudattamaan ohjetta lause lauseelta. Helpotti, kun tajusin, että varsi neulotaan niin, että ensin tehdään pitkä luikura kolmioita kahdella värillä, se yhdistetään pyöröneuleeksi, poimitaan silmukat ja neulotaan sukan vartta ylöspäin, sitten tehdään sukansuun kolmiot, ja vasta kaiken tämän jälkeen aletaan neuloa vartta luikurasta alaspäin.

Näissä sukissa tehdään konttitekniikalla kolmioita ja neliöitä, välillä työn oikealta ja välillä nurjalta puolelta. Työssä on aina kiinni vain yhdenvärinen lanka kerrallaan. Aluksi oli hauska neuloa jotain ihan erilaista, mutta pikku hiljaa työläännyin. Neulominen oli yhtä väkertämistä, melkein askartelumaista. Lopputulos ei tyydyttänyt, käsialani ei parantunut yhtään työn edetessä. Oli hidasta, tuntui siltä että näiden sukkien kanssa menee jos ei nyt ihan jouluun, niin juhannukseen ainakin.

Onneksi luin ohjeesta kaikki ne pikkulaatikotkin, sillä muuten en olisi millään ymmärtänyt että varren täyttöneliöiden toiseen reunaan jäävät reiät ovat "tarkoituksellisia elementtejä".

Kirjan sukissa on käytetty peräti 30 erisävyistä lankaa. Minä käytin jämälankoja, enimmäkseen pitkistä raitasukista jääneitä karkkivärejä. Päätin etten käytä energiaa värisuunnitteluun, vaan keskityn tekniikkaan. Lopputulos ei ole mikään design-sukka, ainakaan tuosta terän vihreä/turkoosikolmioiden kohdalta.

Tekniikkaa riitti opeteltavaksi. Konttitekniikan lisäksi piti opetella neulomaan terä kärjestä alkaen. Sukka nimittäin neulotaan niin, että ensin neulotaan varsi, sitten terä, nämä kaksi yhdistetään ja lopuksi neulotaan kantapää. Kantapää neulotaan tiimalasitekniikalla ja lopuksi silmukoidaan.

Lopputuloksesta tuli kummallinen - sukat ovat kuin lohikäärmeen suomuisia tassuja. Nilkka on piukea ja varrensuun kolmiot lerpattavat, kuumalla höyrysilitysraudalla sain ne jotenkin asettumaan. Ensimmäistä kertaa kävi niin, että ei yhtään huvittanut alkaa neuloa toista sukkaa. Lintsasin sen verran että jätin varrensuun kolmiot neulomatta. Puran ne ensimmäisestäkin sukasta.

Näitä sukkia ei ole päätelty. Mahtaako koko maailmasta löytyä ketään, joka siihen haluaisin ryhtyä.

Mutta osaanpanhan nyt konttineuletta.

Ohjeessa on yksi harmittava virhe. Kun oli aika yhdistää ensimmäisen sukan terä ja varsi, niin en voinut käsittää, miksi varressa oli neljä silmukkaa liian vähän. Kummassakin olisi pitänyt olla 56, mutta minulla oli varressa 52. Silmukoita on aika vaikea hukata tällaisessa neuleessa, jossa lähes koko ajan neulotaan kuudella jaollista kuviota. Lisäsin silmukat ja neuloin kantapään. Toista sukkaa neuloessani tajusin, että varren ohjeessa on virhe. Ennen konttineuletta kavennetaan kaksi silmukkaa ja ne pitäisi lisätä takaisin ennen kantapäätä. Mutta ohjeessa käsketään kaventaa 2 silmukkaa. Olin siis neulonut aivan ohjeen mukaan ensimmäisen sukan. 

Lanka: Hjerte Sock 4 ja joitain jämälankoja

Suunnittelija: Kathryn Alexander

Palmikkohuijaus

Näiden sukkien kanssa jouduin vaikeuksiin heti alussa, jo silmukoiden luomisessa. Ne olisi pitänyt luoda "neuloen, 1o, 1n". Kun olin noin tunnin yrittänyt, luovutin ja loin silmukat vanhaan tapaan. Amerikkalaiset neulovat nurjan silmukan eri lailla kuin mihin minä olen tottunut, lanka työn edessä. Luulen että ongelmani johtuivat tästä.

Sukat neulotaan luuppaamalla, "magic loop"-tekniikalla eli yhdellä pitkällä pyöröpuikolla. Olin tästä niin tohkeissani, etten lukenut mallikuviota huolellisesti ja niinpä sain sitten noin neljä senttiä neulottuani huomata, että olin neulonut oikeat silmukat tavallisesti, kun ne piti neuloa kiertäen. Homma meni uusiksi.

Luuppaminen sujui alusta lähtien ongelmitta. Se on oikeastaan helpompaa kuin kahdella pyöröpuikolla neulominen, mihin tutustuin vikkelisukkia tehdessäni. Idea on sama. Sukka neulotaan kahdessa osassa, ja pyöröpuikon lenkki vedetään "luupiksi" osien väliin ja pyöröpuikon toinen pää vedetään sen verran ulos että sillä voi neuloa. Luuppaamalla voi myös neuloa kahta sukkaa yhtä aikaa.

Ostin näitä sukkia varten Karbonzin hiilikuitupyöröpuikon. Puikkojen päässä on metallinen pää, jonka liitoskohtaan lanka ärsyttävästi takertuu. En ole lainkaan tyytyväinen puikkovalintaani. Toisen sukan kärkikavennuksia tehdessäni, toinen puikon kärjistä irtosi kokonaan. Siirryin sukkapuikkoihin.

Mallikuvio on helppo, 10 kerroksen korkuinen "palmikkohuijaus". Ei huijaa minua, sillä se ei kyllä muistuta palmikkoa, vaan lehvämäistä pitsineuletta. Kiva sitä kuitenkin oli neuloa, virheitä tuli vain vähän.

Tämän sukan erikoisin osuus on kärki. Se tehdään ikään kuin hupuksi varpaiden yli. Ensin neulotaan pohja ja sen jälkeen varpaiden päällysosa yhtenä neuleena pohjan silmukoilla. Jalkaterän päällyosan silmukat odottavat. Lopuksi ne yhdistetään kärjen silmuikoihin kolmen puikon siksak-päättelytekniikalla. Mikään tästä ei loppujen lopuksi ollut vaikeaa, vaikka aluksi olin epäuskoinen.

Jalkaterää neuloessani ajattelin koko ajan että terässä on liikaa silmukoita. Terässä olisi ehkä voinut olla muutama silmukka vähemmän, mutta ennen kärkeä olisi ehdottomasti pitänyt kaventaa reilusti silmukkamäärää. Nyt kärki tehtiin jalkaterän 74 silmukalla. Siksak-päättelykerros vielä leventää jalkaterää. Niinpä se näyttää räpylältä.

Melkein tekisi mieleni purkaa kärjet ja tehdä niihin tavalliset nauhakavennukset. Sukat ovat nimittäin mukavat ja istuvat jalkaan hyvin. Varsikin on minuun makuuni juuri sopivan pitkä.

Lanka: Superba bamboo uni superwash (50% virgin wool, 25% polyamide, 25% viscose)

Suunnittelija: Ann Budd