Lopuksi

Siinä ne ovat. Tämän projektin tuotoksina syntyneet 33 sukkaa.

Ryhdyin tähän urakkaan, koska halusin oppia uusia tekniikoita. Opin kaiken sen, mitä halusin, ja paljon enemmän. Nyt hallitsen sekä konttineuleen että intarsian, osaan erilaisia pitsi- ja kuvioneuleita. Opin tekemään aloituksia, kärkiä ja kantapäitä monilla tavoilla, useammilla kuin tiesin olevan olemassakaan. Opin luuppaamaan ja neulomaan sukan kahdella pyöröpuikolla. Osaan nyt tehdä sukan, joka aloitetaan kärjestä, usealla eri tavalla.

Silmukoinnin opin jotenkuten, mutta voi olla että välttelen sitä jatkossa. Kuvioneuleen, erityisesti pienten palmikoiden, tekeminen nurjalta jäi oppimatta enkä edes ryhtynyt kokeilemaan vasemmalta oikealle neulomista, vaikka sekin kirjassa neuvottiin.

Aikaa kului  143 päivää/20 viikkoa. Yhden sukan neulominen kesti siis keskimäärin 4,3 päivää. Nopein sukka syntyi noin kuudessa tunnissa (pajunkissa), moneen meni yli viikko. Eniten aikaa kului vikkelisukkien ja pitkien raitasukkien parissa.

Suosikkini:

1. Ranskalaiset torisukat
Kauniit varren reunasta kärkiin. Kivat ja mielenkiintoiset neulottavat. Mahtava kantapäätekniikka, minkä ansiosta kirjoneulekuvio ei rikkoudu nilkan kohdalla.

2. Vikkelisukat
Monella tapaa vaikeat, mutta opin kuvioneuleista eniten näiden parissa. Purin myös paljon, ja lopputuloksessakin on toivomisen varaa. Silti nätit ja mukavat sukat. Jos teen toiset, niin terän ja pohjan teen jotenkin muuten kuin mokkasiinitekniikalla.

3. Huolettomat saapassukat
Näissä oli jännittävä tekniikka, jossa silmukannostoilla saadaan aikaiseksi kirjoneuletta muistuttava kuvio ja elävä pinta. Lopputulos on hauska. Vaikka en aiokaan käyttää näitä sukkia korkokenkien kanssa.

4. Kirjopuolikkaat
Kärjestä aloitettavien sukkien ykköset. Kaunis kuvio ja lähes onnistunut lopputulos. Näistä tulee hyvät yösukat.

5.Pajunkissat
Pitsineuleista ainoat, joista oikeasti pidän. Kuvio on tarpeeksi yksinkertainen makuuni. Kiinnostavat myös tekniikaltaan ja nopeat neulottavat.

- Loppu -

Siipisukat

Ei tullut 34 sukkaa, vaan tuli tuluskukkaro. Saa nauraa.

Viimeinen sukkapari jää tähän yhteen sukkaan, jonka puran heti kun olen ottanut yhteispotretin kaikista 33 sukasta.

Siipisukka aloitetaan kärjestä turkkilaisella luomistavalla ja terä levennetään 80 silmukkaan, minkä jälkeen aloitetaan kuvioneule. 80 silmukkaa on todella paljon, vaikka lanka on ohut ja neuloin vielä ohjettakin ohuemmilla puikoilla eli pienimmillä mahdollisilla, kakkosen, puikoilla. 80 silmukan terä tuntui leveältä ja ajattelin alusta pitäen että puikoilla on Aku Ankan räpylät.

Mutta sukasta ei tullut ainoastaan leveä vaan myös naurettavan pitkä: yli kokoa 50, yli 7 senttiä suurempi kuin oma jalkani. Siipikuvio tehdään jalkaterään kolme kertaa. Ensin ajattelin että tein yhden liikaa, mutta kirjan kuvassakin kuvioita on kolme.

Olisin tietysti voinut kantapään valmistuttua ja totuuden lopullisesti paljastuttua purkaa sukan niin että jalkaterän päälle olisi tullut siipikuvio vain kahdesti. Tämä ei kuitenkaan olisi ratkaissut leveysongelmaa. Eikä lopputulos olisi ollut ohjeen mukainen.

Sukasta oli sitä paitsi tulossa niin suuri että alkoi näyttää siltä, että 50 g lankaa ei riitä yhteen sukkaan. Tämä sinetöi päätökseni: en neulo kahta tällaista jättisukkaa. En todellakaan aio ostaa kolmatta kerää lankaa. Puran onnettoman tekeleen ja neulon langasta vaikka toiset pajunkissasukat.

Varren neuloin lyhennettynä eli jätin yhden siipikuvion pois. Varsikin on leveä, mutta ei ihan niin leveä kuin terä.

Sukan siipikuvio ja reunojen ristikkokuvio ovat kyllä kauniit. Niitä oli myös ihan kiva neuloa. Ristikkokuvio ei ole palmikkoa vaikka kirjan kuvissa siltä näyttääkin. Ristikkokuvio tehdään poimimalla lanka neljän silmukan takaa ja tuomalla se edestä vasemman puikon kärkeen. Siitä se neulotaan yhteen seuraavan silmukan kanssa ja samalla lankalenkura kiristää neljä silmukkaa yhteen. Minulla lenkura jäi kyllä löysemmäksi kuin kirjan kuvissa, mutta ihan kiva kuvio siitä silti syntyi, Tällaisen tekniikan oppiminen jäikin tämän ohjeen ainoaksi iloksi.

Ei voi olla kuin iloinen siitä, että "alhaalta ylös"-sukat ovat kirjan lopussa. Kuudesta parista onnistui oikeastaan vain puolet. Jos alussa olisi tullut epäonnistumisia samassa suhteessa, olisi koko projekti voinut jäädä kesken. Nyt kun pahin moka osuu viimeiseksi, niin ei paljon haittaa. En jää siipisukkia kaipaamaan.

Tulossa on vielä yksi kirjoitus tähän blogiin.

Suunnittelija: Ann Budd
Lanka: Sandnes Garn Sisu

Pajunkissat

Toiseksi viimeinen sukkapari oli koko projektin helpoin ja nopein. Sukan neuloi melkein yhdessä illassa ja samalla saattoi hyvin seurata jalkapalloa - katseen ei tarvinnut olla koko ajan neuleessa.

Sukat aloitetaan kärjestä ja jälleen uudella tavalla. "Mokkasiinikärki" neulotaan niin että varpaiden ympäri kulkee 10 silmukkaa leveä vaakakaistale, jonka yläpuolelle levennetään terän päällisosa ja alle pohja. Nämä yhdistetään pyöröksi ja jatketaan sileää kunnes terä on 10 cm. Sitten alkaa pitsineule.

Sukat neulotaan kahdella pyöröpuikolla, samalla tavalla kuin aikaisemmin vikkelisukat. Tekniikka sopii hyvin tällaiseen malliin, jossa sukan etupuoli on koko matkalta erilainen kuin takapuoli. Lankakin on sama kuin vikkelisukissa, sillä sitä jäi reilusti yli.

Jalkaterän päälle neulotaan pitsikuviona vinoksi rivistöksi reikiä ja samalla syntyy kantapäätä varten terän levennys. Kerrassaan nerokas, mutta helppo tekniikka ja myös hauska neuloa.

Nilkan kohdalla reikärivistöä jatketaan suoraan ylöspäin ja sitten rivistöä aletaan hivuttaa takaisin kohti sukan ulkoreunaa. Syntyy aika kivannäköinen kiertävä "pajunkissa"rivistö, joka on sukissa peilikuvina. Valmiissa sukassa rivistö alkaa jalkaterän ulkosyrjältä, kiertyy jalkaterän yli nilkan sisäpuolella ja sieltä takaisin säären ulkoreunaan. Nilkassa ja varressa ei tietenkään tehdä levennyksiä ja reiän neulomisessa syntyvät silmukat kavennetaan pois. Reikien reunaan syntyy aaltoileva kuvio.

Vasemman sukan varren pajunkissat olivat jostain syystä hankalammat neuloa kuin oikean jalan. Lopputuloskin näyttää hiukan erilaiselta ja jopa reiät ovat hiukan pienempiä vasemman jalan varressa.

Varren suu neulotaan tarkoituksella niin että se rullautuu itsekseen, mikä sopii tähän sukkaan hyvin.

Sukista tuli tällä kertaa juuri sopivankokoiset jalkaani.

Ohjeessa on yksi pieni virhe. Varren ohjeessa vasemman sukan 1 krs. tekstistä puuttuu lk eli langankierto. Onneksi oikea sukka neulotaan ensin ja sen ohjeessa langankierto on mukana.

Nämä sukat sopivat hyvin loma- tai matkaneulomuksiksi: neulotaan yhdellä langalla, kahdella pyöröpuikolla ja ohje on helppo.

Suunnittelija: Cat Bordhi
Lanka: Austermann Step Classic