Olin ruokatunnilla antikvariaatissa etsimässä lomalukemista. Selailin kaikessa rauhassa Keltaista kirjastoa, kun sisään käveli uusi asiakas. Kuulin, kuinka hän esitteli myyntiin tuomiaan kirjoja antikvariaatin pitäjälle: "Tässä on tällainen villasukkakirja. Ohjeet ovat ihan liian vaikeita minulle, sopii jollekin sellaiselle joka osaa neuloa villasukan ilman ohjetta". Hivuttauduin lähemmäksi ja kurkkasin, mitä on tulossa myyntiin. Kirja oli Ann Buddin Villasukkakirja. Olin sitä jo jossain hiukan selaillut ja muistin, että siinä oli ollut muutamia kivannäköisiä kirjoneulesukkia. Tein kaupat.
Illalla kotona lueskelin kirjaa. Sen nimi kuuluu kokonaisuudessaan "Villasukkakirja. Vaativia malleja taitavalle neulojalle". Mallit ovat todellakin vaativia ja niissä käytetään monia sellaisia tekniikoita, joita en osaa tai en ole koskaan kokeillut. Ohjeet vaikuttivat kuitenkin ymmärrettäviltä. Kantapää tehdään ainakin neljällä eri tavalla ja kärki kuudella. Mukana ovat mm. konttineule ja intarsiatekniikka. Puolessa ohjeista sukka neulotaan ylhäältä alas eli varresta varpaisiin ja puolessa alhaalta ylös eli varpaista varteen ja vieläpä luuppaamalla eli kaksi sukkaa yhtäaikaa pyöräpuikolla.
Olen neulonut paljon ja monenlaisia perussukkia ja kirjoneulesukkia, aina varresta varpaisiin ja yksi kerrallaan. Osaan yhdenlaisen kantapään, vahvistettuna ja ei-vahvistettuna. Kärkitekniikoita hallitsen pari. Pinta- ja pitsineuleita en ole koskaan tehnyt, vain yksinkertaisen peruspalmikon opettelin vuosi sitten, kun neuloin sohvatyynynpäällisiä.
Aloin miettiä, että voisihan sitä jotain uuttakin opetella. Ja päätin neuloa koko kirjan läpi. Kaikki 17 paria eli 34 sukkaa. Vähän samaan tapaan kuin Julie keitti läpi Julia Childin Ranskalaisen keittiön salaisuudet elokuvassa Julie & Julia. Siinähän sitä tulisi opittua.
Aloitan ensimmäisestä parista ja lopetan viimeiseen. Kun viimeinen pari on valmis, loppuu myös tämän blogin kirjoittaminen. Aikarajaa en itselleni aseta - neulon kun neulon. Saatan neuloa välillä jotain muuta kuin sukkia. Jotkut sukat syntyvät varmasti hyvinkin ripeästi, mutta esimerkiksi konttisukat häilyvät jo nyt mielessäni samanlaisena mörkönä kuin hummerien keittäminen Julien mielessä. Ne eivät ihan kädenkäänteessä synny.
Yritän noudattaa neuleohjeita niin tarkasti kuin mahdollista, mutta en välttämättä neulo samanvärisiä sukkia kuin kirjassa. Valitsen värit omien mieltymysteni mukaan. Langan kuhunkin sukkapariin valitsen sen mukaan mikä vastaa hyvin ohjeen lankasuositusta ja josta löytyy kivanvärinen lanka. Joihinkin sukkiin langat löytyvät varmasti varastoistani. Kerron kyllä jokaisen sukan kohdalla, mitä lankaa olen käyttänyt. Nyt puikot heilumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti