Nostoneulesukat

Nyt tein sellaisen poikkeuksen, että neuloin sukkaparin nro 10 ennen paria nro 9. Tämä johtui siitä, että uuden sukan aloittaminen tuli ajankohtaiseksi sunnuntaina eikä minulla ollut pariin nro 9 tarvittavia puikkoja. Kymppeihin, nostoneulesukkiin, oli kuitenkin valmiina sekä lanka että puikot.

Jos en olisi jo neulonut vaikeita vikkelisukkia, nostoneulesukkien kuva ja ohje olisivat varmastikin hirvittäneet. Nyt ei yhtään, vaikka ohjeessa oli monta uutta temppua, poimutuksia ja siltoja.

Sukan varteen neulotaan kaksi kertaa kuvio, jonka reunoissa mutkittelee jonkinlaiset medaljongit ja niiden keskellä oikeiden silmukoiden vana, jossa aina joka neljännellä kerroksella nostetaan viiden silmukan levyinen neulomaton lanka "sillaksi" keskisilmukan taakse.

Kuvio jatkuu takana kantalapussa eli se neulotaan joka toisella kerroksella nurjalla. Toisin kuin vikkelisukissa tästä ei koitunut ongelmaa (ja luovuttamista), sillä tässä ohjeessa on kerrottu rivi riviltä ja silmukka silmukalta, miten nurjalla neulotaan. Tällä kertaa olisin sen ehkä itsekin osannut päätellä, sillä kuviot eivät ole vaikeita.

Poimutukset tehdään kunkin kuviorivin yläreunaan, muutaman sentin päähän varren suusta. Lankaa kieputetaan kolme kierrosta poimutettavien silmukoiden ympäri ja sitten silmukat neulotaan. Tulee hauskannäköistä jälkeä.

Sukan varresta tuli aika piukea. Tämän sukan kokoa ei pysty muuntamaan suuremmaksi kuvioiden kärsimättä muuten kuin paksummalla langalla tai puikoilla. Pienentämistä ei voi yrittää edes ohuempien puikkojen avulla, sillä neuloin kakkosen puikoilla.

Pituuttakaan varrella ei ole paljon, ja lopputulos onkin oikeastaan nilkkasukka. Pituutta on kuitenkin helppo kasvattaa tekemällä kuviokerroksia lisää. Liekö jotain tällaista kokeilua ollut mielessäni, sillä toinen sukka on varrestaan yhden kuviokerroksen pidempi kuin ensimmäinen. En yhtään ymmärrä, miten näin pääsi käymään. Jalassa ero tuskin näkyy, mutta kuvassa kyllä.Huomasin virheen vasta kun olin jo kakkossukan kärkikavennuksissa. En purkanut.

Nämä oli nopeat sukat neuloa, ja myös hyvä neulomus mukana kuljetettavaksi. Kuviomalli jäi nopeasti päähäni. Toista sukkaa neuloessani tarvitsin ohjeen apua vain alun poimutuskuvioita ja kantalapun nurjan puolen kerroksia aloittaessani.

Nyt kun olen yli puolen välin neulontaprojektissani, voin sanoa että kaikista kuvio- ja pitsineuleista tämä on tähän mennessä suosikkini.

Lanka: Onion Nettle Sock Yarn

Suunnittelija: Chrissy Gardiner

Solmusukat

Nämä sukat oli miellyttävät neuloa ja lopputuloskin on kiva. Sukan etuosassa on kolme palmikkoa ja takaosassa neulotaan leveää ja kapeaa joustinneuletta. Kantapää on ihan tavallinen. Sitä kutsutaan kirjassa hollantilaiseksi, mutta se on sellainen peruskantapää, joka esimerkiksi minulle on opetettu koulussa. Terään tehdään "ranskalainen kavennus".

Lanka ja puikot olivat ohuita. Neuloin kakkosen muovipuikoilla, sillä niin ohuita koivuisia ei ole saatavilla ja ohuet bambuiset taas katkeilevat helposti. Muovipuikot toimivat kuitenkin hyvin ja käsialanikin pysyi muovipuikoista huolimatta napakkana. En ollut neulonut näin ohuilla puikoilla vuosikausiin. Ohuilla puikoilla tulee kyllä hyvännäköistä jälkea ja aloin jo suunnitella kirjoneulesukkia ohuista langoista. Jämälankojakin tulee tässä projektissa paljon.

Ohjeen mukaan sukat neulotaan neljällä puikolla ja koska se tässä mallissa on hyvinkin perusteltua, päätin kokeilla sitä. Palmikkoneuleet osuvat siten keskipuikolle ja kahdella muulla puikolla on joustinneuleet toistensa peilikuvana. Totuin neljään puikkoon nopeasti eikä niillä neulominen ollut oikeastaan mitenkään erilaista viidellä puikolla neulomiseen verrattuna, ainakaan tällaisessa sukassa, jonka varressa on paljon silmukoita (72).

Palmikkokuvio oli helppo ja kiva. Aluksi ajattelin että palmikkokuviota tehdään liian harvoin ja palmikot jäävät kummallisen pitkulaisiksi, mutta jalassa ne pullistuvat juuri sopivanlaisiksi pulleroiksi. Ohjeen hienous piilee siinä, että palmikkoneuleen leveä osuus, siis ne pullerokohdat, neulotaan joustinneuleena 1o, 1n. Yleensä palmikko tehdään parillisella silmukkamäärällä, mutta joustin aiheuttaa väistämättä sen että silmukoita on oltava pariton määrä, jotta lopputulos on symmetrinen. Tämän suunnittelija on ratkaissut niin että palmikkoa tehdään osittain epäsymmetrisesti niin että välillä palmikoidaan 2+3 silmukkaa. Tämä ei näy mitenkään lopputuloksessa.

Ohje alkaa niin että kehotetaan luomaan silmukat kaksinkertaisella langalla. Niin tein, ihan vaan otin langan kaksinkertaisena ja loin silmukat tavalliseen tapanani. Mutta toista sukkaa aloittaessani huomasin, että kaksinkertaisella langalla luomiseen onkin toisaalla kirjassa ohje. Tuo taito jäi nyt oppimatta, sillä toinen sukka oli tietysti tehtävä samoin kuin ensimmäinen. Minunkin tapani teki   varren reunasta napakan, mutta joustavan.

Kärjen "ranskalainen kavennus" tehdään leveänä nauhakavennuksena jokaisen kolmen puikon alussa ja lopussa. Se sopii erinomaisesti tällaiseen sukkaan, jossa jalkapöydän päällä on kuvioneule. Mikä parasta, silmukat päätellään loppuun asti eli ei silmukoimista näissä sukissa.

Tämä oli hyvä ja selkeä ja virheetön ohje.

Lanka: Schachenmayr smc Fine Wool

Suunnittelija: Nancy Bush

Vikkelisukat

Jos edellisiä sukkia neuloessani kaipasin uusia haasteita, niin nyt sain niitä enemmän kuin tarpeeksi. Nämä sukat olivat vaikeat. Uutta oli lähes kaikki. Sukat neulotaan kahdella pyöräpuikolla. Sukan varteen tulee kolmea erilaista kuviota, pientä ristikkopalmikkoa ja kahdenlaista leveää kuviota. Terä neulotaan mokkasiinina.

Kahdella pyöröpuikolla neulominen ei aiheuttanut alun pähkäilyn jälkeen suurempia ongelmia. Kirjan tekniikkaohjeissa sanotaan, että tärkeintä on, että aina neulotaan yhdellä puikolla kerrallaan. Sen kun muistaa, niin hyvin toimii. Etuna on se, että puikot eivät putoile tai katoa. Tällä tavalla voisi siis neuloa vaikka lentokoneessa ilman että tarvitsee pelätä joutuvansa konttailemaan vierustovereiden jalkatilassa pudonnutta puikkoa etsimässä. Käytännön hyöty on sekin, että kuvioiden etenemisestä on helpompi pysyä kärryillä, kun puikkoja on kaksi eikä neljä. Kummallakin puikolla on yksi ristikkokuvio ja yksi leveämpi kuvio.

Aluksi en ymmärtänyt kuvioista mitään enkä saanut niitä monenkaan purkamisen jälkeen muistuttamaan edes etäisesti sitä mitä piti. Koko tekele meinasi lentää sentään. Mietin ja mietin, vielä illalla sängyssä. Mitä voisin tehdä toisin? Vastaus ilmaantui yön aikana, aamulla tiesin, miten saan kuviot syntymään.

Kuviot koostuvat oikealle ja vasemmalle kallistuvista vikkelikuvioista ja samoin oikealle ja vasemmalle kallistuvista vaelluskuvioista. Varmaankin jokaisen palmikkoja neulovan perusjuttuja, mutta minulle uutuuksia. Olen aikaisemmin neulonut vain leveitä palmikkoja sohvatyynyihin. Koko ajan pitää olla selvillä oikeasta ja vasemmasta, mikä kyllä tuotti hankaluuksia tällaiselle, joka jokseenkin kroonisesti sekoittaa ne muussakin elämässä.

Googlaamalla selvisi, mikä on vikkeli. "Vikkel" on virolaisista lapasista ja sukista tuttu vaakasuora yhden silmukan levyinen palmikko. Englanniksi se on "Estonian braid" tai "Vikkel braid".

Näissä sukissa vikkelit ja vaellukset tehdään kallistuvina. Kun aloin saada kuvioista oikeanlaisia, ymmärsin pian myös näiden kahden eron, ja samalla aloin hahmottaa, mitä pitää tehdä missäkin kohdassa ilman että joka kerta tarvitsi tarkistaa kirjasta. Tämä oli suuri helpotus, sillä alussa jouduin tarkistamaan kaiken moneen kertaan, ja niska ja hartiat olivat lujilla, kun katse piti siirtää neuleesta ensin kirjan neulekuvioon, siitä merkkien selitykseen, kääntää sivua ja lukea, miten kyseinen silmukkakuvio tehdään.

Sukan terä tehdään niin että ensin neulotaan päällisosa tasona, sitten kantapää ja lopuksi pohja päällisen reunoista poimituista silmukoista pyörönä, "mokkasiinina". Palmikkoristikko jatkuu kantapäässä ja sukan etusosassa nilkan yli, kummassakin tasona. Ristikon neulominen tasona ei olekaan mikään yksinkertainen juttu, sillä joka toinen kerros neulotaan nurjalla puolella. Sukan etusosassa sain sen vielä toimimimaan, mutta kantapäässä luovutin. Purkamiskiintiö tuli täyteen. Päätin että kantapään alaosa voi ihan hyvin olla sileää neuletta. Ohjeessa sanotaan vain että "neulo mallineuletta 8 s". Tässä kohdassa olisi ollut neulojaystävällistä kirjoittaa ohje nurjan puolen osalta auki: milloin tulee minkäkinlainen vaellus/vikkeli. Oma jaksamiseni ja avaruudellinen hahmottamiskykyni eivät tähän riittäneet.

Mokkasiinipohja oli helppo ja nopea tehdä. Jos sukka menee pohjasta puhki, niin tarvitsee neuloa vain uusi pohja. Siihen me ei mene kuin puolisen tuntia. Silmukoimisharjoitusta sain taas enemmän kuin tarpeeksi, sillä lopuksi silmukoidaan koko pohja varpaista kantapäähän. Nyt se jo sujuu, esimerkiksi silmukat loppuvat samaan aikaan molemmilta puikoilta, mutta ei vieläkään näytä ihan siltä miltä pitäisi.

Toinen sukka on taas paljon parempi kuin ensimmäinen. Purkamaan jouduin alussa sitäkin, kun innoissani unohdin kokonaan aloittaa leveät vinokuviot. Tein vain ristikkoneuletta, viitisen senttiä ennen kuin tajusin että jotain puuttuu.

Kolmas sukka pitäisi tehdä, jos haluaisi hyvän parin. Ehkä sen vielä teenkin, lankaakin jäi yli reilusti.

Mitään neulomustani en ole purkanut niin paljon kuin ensimmäistä vikkelisukkaa. Lopputulos on kuitenkin yllättävän hyvä, vaikka virheitä vilisee. Ihan hienot sukat tuli, vaikka tuskainen oli taival. Kunnioitukseni aran-neuleita neulovia kohtaan kasvoi. Itse en kyllä ole valmis ryhtymään neulomaan monimutkaisia palmikkoja ja ristikkoja kokonaiseen villapaitaan, vaikka sellaisesta aina välillä haaveilenkin. Villapaidassa joka silmukan on oltava kohdillaan. Villasukat ovat niin kaukana silmistä, että virheitä ei kukaan huomaa.

Lanka: Austermann Step Classic

Suunnittelija: Meg Swansen