Vikkelisukat

Jos edellisiä sukkia neuloessani kaipasin uusia haasteita, niin nyt sain niitä enemmän kuin tarpeeksi. Nämä sukat olivat vaikeat. Uutta oli lähes kaikki. Sukat neulotaan kahdella pyöräpuikolla. Sukan varteen tulee kolmea erilaista kuviota, pientä ristikkopalmikkoa ja kahdenlaista leveää kuviota. Terä neulotaan mokkasiinina.

Kahdella pyöröpuikolla neulominen ei aiheuttanut alun pähkäilyn jälkeen suurempia ongelmia. Kirjan tekniikkaohjeissa sanotaan, että tärkeintä on, että aina neulotaan yhdellä puikolla kerrallaan. Sen kun muistaa, niin hyvin toimii. Etuna on se, että puikot eivät putoile tai katoa. Tällä tavalla voisi siis neuloa vaikka lentokoneessa ilman että tarvitsee pelätä joutuvansa konttailemaan vierustovereiden jalkatilassa pudonnutta puikkoa etsimässä. Käytännön hyöty on sekin, että kuvioiden etenemisestä on helpompi pysyä kärryillä, kun puikkoja on kaksi eikä neljä. Kummallakin puikolla on yksi ristikkokuvio ja yksi leveämpi kuvio.

Aluksi en ymmärtänyt kuvioista mitään enkä saanut niitä monenkaan purkamisen jälkeen muistuttamaan edes etäisesti sitä mitä piti. Koko tekele meinasi lentää sentään. Mietin ja mietin, vielä illalla sängyssä. Mitä voisin tehdä toisin? Vastaus ilmaantui yön aikana, aamulla tiesin, miten saan kuviot syntymään.

Kuviot koostuvat oikealle ja vasemmalle kallistuvista vikkelikuvioista ja samoin oikealle ja vasemmalle kallistuvista vaelluskuvioista. Varmaankin jokaisen palmikkoja neulovan perusjuttuja, mutta minulle uutuuksia. Olen aikaisemmin neulonut vain leveitä palmikkoja sohvatyynyihin. Koko ajan pitää olla selvillä oikeasta ja vasemmasta, mikä kyllä tuotti hankaluuksia tällaiselle, joka jokseenkin kroonisesti sekoittaa ne muussakin elämässä.

Googlaamalla selvisi, mikä on vikkeli. "Vikkel" on virolaisista lapasista ja sukista tuttu vaakasuora yhden silmukan levyinen palmikko. Englanniksi se on "Estonian braid" tai "Vikkel braid".

Näissä sukissa vikkelit ja vaellukset tehdään kallistuvina. Kun aloin saada kuvioista oikeanlaisia, ymmärsin pian myös näiden kahden eron, ja samalla aloin hahmottaa, mitä pitää tehdä missäkin kohdassa ilman että joka kerta tarvitsi tarkistaa kirjasta. Tämä oli suuri helpotus, sillä alussa jouduin tarkistamaan kaiken moneen kertaan, ja niska ja hartiat olivat lujilla, kun katse piti siirtää neuleesta ensin kirjan neulekuvioon, siitä merkkien selitykseen, kääntää sivua ja lukea, miten kyseinen silmukkakuvio tehdään.

Sukan terä tehdään niin että ensin neulotaan päällisosa tasona, sitten kantapää ja lopuksi pohja päällisen reunoista poimituista silmukoista pyörönä, "mokkasiinina". Palmikkoristikko jatkuu kantapäässä ja sukan etusosassa nilkan yli, kummassakin tasona. Ristikon neulominen tasona ei olekaan mikään yksinkertainen juttu, sillä joka toinen kerros neulotaan nurjalla puolella. Sukan etusosassa sain sen vielä toimimimaan, mutta kantapäässä luovutin. Purkamiskiintiö tuli täyteen. Päätin että kantapään alaosa voi ihan hyvin olla sileää neuletta. Ohjeessa sanotaan vain että "neulo mallineuletta 8 s". Tässä kohdassa olisi ollut neulojaystävällistä kirjoittaa ohje nurjan puolen osalta auki: milloin tulee minkäkinlainen vaellus/vikkeli. Oma jaksamiseni ja avaruudellinen hahmottamiskykyni eivät tähän riittäneet.

Mokkasiinipohja oli helppo ja nopea tehdä. Jos sukka menee pohjasta puhki, niin tarvitsee neuloa vain uusi pohja. Siihen me ei mene kuin puolisen tuntia. Silmukoimisharjoitusta sain taas enemmän kuin tarpeeksi, sillä lopuksi silmukoidaan koko pohja varpaista kantapäähän. Nyt se jo sujuu, esimerkiksi silmukat loppuvat samaan aikaan molemmilta puikoilta, mutta ei vieläkään näytä ihan siltä miltä pitäisi.

Toinen sukka on taas paljon parempi kuin ensimmäinen. Purkamaan jouduin alussa sitäkin, kun innoissani unohdin kokonaan aloittaa leveät vinokuviot. Tein vain ristikkoneuletta, viitisen senttiä ennen kuin tajusin että jotain puuttuu.

Kolmas sukka pitäisi tehdä, jos haluaisi hyvän parin. Ehkä sen vielä teenkin, lankaakin jäi yli reilusti.

Mitään neulomustani en ole purkanut niin paljon kuin ensimmäistä vikkelisukkaa. Lopputulos on kuitenkin yllättävän hyvä, vaikka virheitä vilisee. Ihan hienot sukat tuli, vaikka tuskainen oli taival. Kunnioitukseni aran-neuleita neulovia kohtaan kasvoi. Itse en kyllä ole valmis ryhtymään neulomaan monimutkaisia palmikkoja ja ristikkoja kokonaiseen villapaitaan, vaikka sellaisesta aina välillä haaveilenkin. Villapaidassa joka silmukan on oltava kohdillaan. Villasukat ovat niin kaukana silmistä, että virheitä ei kukaan huomaa.

Lanka: Austermann Step Classic

Suunnittelija: Meg Swansen