Lopuksi

Siinä ne ovat. Tämän projektin tuotoksina syntyneet 33 sukkaa.

Ryhdyin tähän urakkaan, koska halusin oppia uusia tekniikoita. Opin kaiken sen, mitä halusin, ja paljon enemmän. Nyt hallitsen sekä konttineuleen että intarsian, osaan erilaisia pitsi- ja kuvioneuleita. Opin tekemään aloituksia, kärkiä ja kantapäitä monilla tavoilla, useammilla kuin tiesin olevan olemassakaan. Opin luuppaamaan ja neulomaan sukan kahdella pyöröpuikolla. Osaan nyt tehdä sukan, joka aloitetaan kärjestä, usealla eri tavalla.

Silmukoinnin opin jotenkuten, mutta voi olla että välttelen sitä jatkossa. Kuvioneuleen, erityisesti pienten palmikoiden, tekeminen nurjalta jäi oppimatta enkä edes ryhtynyt kokeilemaan vasemmalta oikealle neulomista, vaikka sekin kirjassa neuvottiin.

Aikaa kului  143 päivää/20 viikkoa. Yhden sukan neulominen kesti siis keskimäärin 4,3 päivää. Nopein sukka syntyi noin kuudessa tunnissa (pajunkissa), moneen meni yli viikko. Eniten aikaa kului vikkelisukkien ja pitkien raitasukkien parissa.

Suosikkini:

1. Ranskalaiset torisukat
Kauniit varren reunasta kärkiin. Kivat ja mielenkiintoiset neulottavat. Mahtava kantapäätekniikka, minkä ansiosta kirjoneulekuvio ei rikkoudu nilkan kohdalla.

2. Vikkelisukat
Monella tapaa vaikeat, mutta opin kuvioneuleista eniten näiden parissa. Purin myös paljon, ja lopputuloksessakin on toivomisen varaa. Silti nätit ja mukavat sukat. Jos teen toiset, niin terän ja pohjan teen jotenkin muuten kuin mokkasiinitekniikalla.

3. Huolettomat saapassukat
Näissä oli jännittävä tekniikka, jossa silmukannostoilla saadaan aikaiseksi kirjoneuletta muistuttava kuvio ja elävä pinta. Lopputulos on hauska. Vaikka en aiokaan käyttää näitä sukkia korkokenkien kanssa.

4. Kirjopuolikkaat
Kärjestä aloitettavien sukkien ykköset. Kaunis kuvio ja lähes onnistunut lopputulos. Näistä tulee hyvät yösukat.

5.Pajunkissat
Pitsineuleista ainoat, joista oikeasti pidän. Kuvio on tarpeeksi yksinkertainen makuuni. Kiinnostavat myös tekniikaltaan ja nopeat neulottavat.

- Loppu -

Siipisukat

Ei tullut 34 sukkaa, vaan tuli tuluskukkaro. Saa nauraa.

Viimeinen sukkapari jää tähän yhteen sukkaan, jonka puran heti kun olen ottanut yhteispotretin kaikista 33 sukasta.

Siipisukka aloitetaan kärjestä turkkilaisella luomistavalla ja terä levennetään 80 silmukkaan, minkä jälkeen aloitetaan kuvioneule. 80 silmukkaa on todella paljon, vaikka lanka on ohut ja neuloin vielä ohjettakin ohuemmilla puikoilla eli pienimmillä mahdollisilla, kakkosen, puikoilla. 80 silmukan terä tuntui leveältä ja ajattelin alusta pitäen että puikoilla on Aku Ankan räpylät.

Mutta sukasta ei tullut ainoastaan leveä vaan myös naurettavan pitkä: yli kokoa 50, yli 7 senttiä suurempi kuin oma jalkani. Siipikuvio tehdään jalkaterään kolme kertaa. Ensin ajattelin että tein yhden liikaa, mutta kirjan kuvassakin kuvioita on kolme.

Olisin tietysti voinut kantapään valmistuttua ja totuuden lopullisesti paljastuttua purkaa sukan niin että jalkaterän päälle olisi tullut siipikuvio vain kahdesti. Tämä ei kuitenkaan olisi ratkaissut leveysongelmaa. Eikä lopputulos olisi ollut ohjeen mukainen.

Sukasta oli sitä paitsi tulossa niin suuri että alkoi näyttää siltä, että 50 g lankaa ei riitä yhteen sukkaan. Tämä sinetöi päätökseni: en neulo kahta tällaista jättisukkaa. En todellakaan aio ostaa kolmatta kerää lankaa. Puran onnettoman tekeleen ja neulon langasta vaikka toiset pajunkissasukat.

Varren neuloin lyhennettynä eli jätin yhden siipikuvion pois. Varsikin on leveä, mutta ei ihan niin leveä kuin terä.

Sukan siipikuvio ja reunojen ristikkokuvio ovat kyllä kauniit. Niitä oli myös ihan kiva neuloa. Ristikkokuvio ei ole palmikkoa vaikka kirjan kuvissa siltä näyttääkin. Ristikkokuvio tehdään poimimalla lanka neljän silmukan takaa ja tuomalla se edestä vasemman puikon kärkeen. Siitä se neulotaan yhteen seuraavan silmukan kanssa ja samalla lankalenkura kiristää neljä silmukkaa yhteen. Minulla lenkura jäi kyllä löysemmäksi kuin kirjan kuvissa, mutta ihan kiva kuvio siitä silti syntyi, Tällaisen tekniikan oppiminen jäikin tämän ohjeen ainoaksi iloksi.

Ei voi olla kuin iloinen siitä, että "alhaalta ylös"-sukat ovat kirjan lopussa. Kuudesta parista onnistui oikeastaan vain puolet. Jos alussa olisi tullut epäonnistumisia samassa suhteessa, olisi koko projekti voinut jäädä kesken. Nyt kun pahin moka osuu viimeiseksi, niin ei paljon haittaa. En jää siipisukkia kaipaamaan.

Tulossa on vielä yksi kirjoitus tähän blogiin.

Suunnittelija: Ann Budd
Lanka: Sandnes Garn Sisu

Pajunkissat

Toiseksi viimeinen sukkapari oli koko projektin helpoin ja nopein. Sukan neuloi melkein yhdessä illassa ja samalla saattoi hyvin seurata jalkapalloa - katseen ei tarvinnut olla koko ajan neuleessa.

Sukat aloitetaan kärjestä ja jälleen uudella tavalla. "Mokkasiinikärki" neulotaan niin että varpaiden ympäri kulkee 10 silmukkaa leveä vaakakaistale, jonka yläpuolelle levennetään terän päällisosa ja alle pohja. Nämä yhdistetään pyöröksi ja jatketaan sileää kunnes terä on 10 cm. Sitten alkaa pitsineule.

Sukat neulotaan kahdella pyöröpuikolla, samalla tavalla kuin aikaisemmin vikkelisukat. Tekniikka sopii hyvin tällaiseen malliin, jossa sukan etupuoli on koko matkalta erilainen kuin takapuoli. Lankakin on sama kuin vikkelisukissa, sillä sitä jäi reilusti yli.

Jalkaterän päälle neulotaan pitsikuviona vinoksi rivistöksi reikiä ja samalla syntyy kantapäätä varten terän levennys. Kerrassaan nerokas, mutta helppo tekniikka ja myös hauska neuloa.

Nilkan kohdalla reikärivistöä jatketaan suoraan ylöspäin ja sitten rivistöä aletaan hivuttaa takaisin kohti sukan ulkoreunaa. Syntyy aika kivannäköinen kiertävä "pajunkissa"rivistö, joka on sukissa peilikuvina. Valmiissa sukassa rivistö alkaa jalkaterän ulkosyrjältä, kiertyy jalkaterän yli nilkan sisäpuolella ja sieltä takaisin säären ulkoreunaan. Nilkassa ja varressa ei tietenkään tehdä levennyksiä ja reiän neulomisessa syntyvät silmukat kavennetaan pois. Reikien reunaan syntyy aaltoileva kuvio.

Vasemman sukan varren pajunkissat olivat jostain syystä hankalammat neuloa kuin oikean jalan. Lopputuloskin näyttää hiukan erilaiselta ja jopa reiät ovat hiukan pienempiä vasemman jalan varressa.

Varren suu neulotaan tarkoituksella niin että se rullautuu itsekseen, mikä sopii tähän sukkaan hyvin.

Sukista tuli tällä kertaa juuri sopivankokoiset jalkaani.

Ohjeessa on yksi pieni virhe. Varren ohjeessa vasemman sukan 1 krs. tekstistä puuttuu lk eli langankierto. Onneksi oikea sukka neulotaan ensin ja sen ohjeessa langankierto on mukana.

Nämä sukat sopivat hyvin loma- tai matkaneulomuksiksi: neulotaan yhdellä langalla, kahdella pyöröpuikolla ja ohje on helppo.

Suunnittelija: Cat Bordhi
Lanka: Austermann Step Classic

Kirjopuolikkaat

Nyt oli jotain ihan erilaista. En ole koskaan osannut kuvitellakaan että näin voisi neuloa sukat.

Aluksi meinasi kuitenkin tulla kriisi. Edelliset sukat valmistuivat viikonloppuna niin että minulla ei ollut lankoja valmiina näihin sukkiin ja lankakaupat olivat kiinni. Onneksi jämälangoista löytyi sopivat langat ja nätit värit. Pohjaväriksi otin saman harmaan kuin bulgarialaisissa kukkasukissa ja kuvioväriksi solmusukkien harmaanvioletin.

Sukka aloitetaan neulomalla neljän silmukan levyinen kaistale kuvion värillä. Tämän kaistaleen puolivälistä poimittiin silmukat ja tehtiin tasoneuleena jalkaterän päällyspuoli, johon neulottiin varpaista alkaen kirjoneulekuvio. Kun kaikki silmukat kaistaleen reunasta oli neulottu mukaan, oli vuorossa pohja samalla tekniikalla.

Kun pohjaan oli poimittu kaikki kaistaleen reunasilmukat mukaan, puolet yhdistettiin ja terä neulottiin valmiiksi pyörönä, päällä kuvio, pohja yksivärisenä.

Kirjoneuleen neulominen tasoneuleena, jolloin joka toinen kerros neulotaan nurjalta, on tosi ärsyttävää. Nurjalta ei näe miten kuvio muodostuu. Lankoja joutuu myös siirtämään käsipelillä työn taakse ja sieltä pois aina kun lanka vaihtuu. Onneksi sukan terä on aika pieni, suurempaan työhön en tällaista jaksaisi tehdä.

Taas vaikutti siltä että terästä tulee pitkä ja niin siitä tulikin. Ei kuitenkaan aivan mahdottoman suuri, ehkä kokoa 42. En millään tajua, miksi niin monet näistä kärjestä aloitettavista sukista, ovat kooltaan niin kummallisia. Samaa ongelmaa ei ollut lainkaan ylhäältä alas neulottavissa malleissa, joten syyllinen ei voi olla minun käsialani.

Varressa terän kirjoneulekuvio jatkuu ja taakse tulee sama kuvio. Kummallakin sivulla jatkuu terästä alkanut kaistaleraita. Takaosan kuvio aloitetaan jo kantalappua neulottaessa, mikä jäi minulta huomaamatta. Piti purkaa. Taas tuli muistutus siitä, että kannattaa lukea ohje kunnolla, ohi sen rivin jota on juuri tekemässä.

Kirjan sukat on neulottu niin että toisessa sukassa kuvioväri vaihtuu pohjaväriksi ja päinvastoin. Minä en ole eriparisukkien ystävä, joten neuloin kaksi samanlaista sukkaa. Se tosin tarkoitti että harmaata pohjaväriä piti käydä ostamassa yksi kerä lisää. Jos olisin vaihtanut värit, olisin ehkä juuri ja juuri pärjännyt jämälangoilla.

Resori päätellään neulalla, mikä oli uutta. Vähän samanlaista kuin silmukointi, mutta pääsin paremmin jyvälle päättelemisestä. Tosin ensimmäisen sukan päättelin väärään suuntaan, mutta siitä ei liene suurempaa vahinkoa syntynyt.

Lopputulos on kohtuullisen hyvä, vaikka jalkaterä onkin hiukan pitkä. Varsi sen sijaan on napakka, koska kirjoneule neulotaan kummallekin puolelle. Jos näitä käyttää vaikka yösukkina, niin varpailla on tilaa heilua, mutta sukka pysyy hyvin jalassa. 

Suunnittelija: Anna Zilboorg
Lanka: Harmaa Sock 4 Strömpegarn, violetti Schachenmayr smc Fine Wool

Runoilijan sukat

Sukat ovat saaneet nimensä kreikkalaisen runoilijan Terpanderin mukaan. Häneen viittavaat suunnittelijan mukaan sukan lyyra-kuviot. Minun mielessäni lyyrat viittaavat pikemminkin yliopistoon ja ylioppilaisiin. Miten vaan, sukat olivat joka tapauksessa oikein mukavat neulottavat.

Ensimmäistä kertaa neuloin kaksi sukkaa yhtä aikaa luuppaamalla eli pitkällä pyöröpuikolla ja kahdella lankakerällä. Jos en olisi aikaisemmin tehnyt luuppaamalla yhtä sukkaa kerrallaan, en varmastikaan olisi päässyt näiden sukkien kanssa alkuun yhtä helposti.

Sukat aloitetaan kärjestä, luomalla silmukat "taikatekniikalla". Tällä kertaa ymmärsin tekniikan kirjasta tai ainakin luulin ymmärtäneeni. Lopputulos ei ole ihan samanlainen kuin kirjan kuvissa, joissa sukkien kärki on sileä. Minun sukissani on pykäliä ja reikiä.

Lyyra- ja palmikkokuvio tulee terän päälle ja varren eteen ja taakse. Terään kuvio neulotaan siis yhteen kertaan, mikä on hyvää harjoitusta vartta varten. Kun sinne asti pääsee, niin kuviot ovat hyvin hallussa. Tarkkana pitää kuitenkin olla, sillä erilaisia palmikkosilmukoita on peräti 7, lisäksi kavennuksia ja langankiertoja. Sukissa on yhdessä kohdassa on virhe, mutta sitä ei kyllä helposti huomaa.

Pyöröpuikkoni on 100-senttinen. Kahden sukan luuppaamiseen olisi ehkä parempi olla 120-senttinen. Nyt ainakin onnistuin useamman kerran pudottamaan koko juuri neulomani puikollisen, 36 silmukkaa, kun vetelin lenksuja uutta puikollista varten. Onneksi lanka ei ollut kovin liukasta ja sain silmukat helposti takaisin puikolle.

Kantapää on pyöreä. Ensin levennetään sukan pohjan silmukoita niin että puikolla on lopulta 72 silmukkaa. Tässä vaiheessa pidempi pyöröpuikko olisi todellakin ollut tarpeen. Kannan pohjan lyhennetyt kerroksen tein ilman ongelmia, mutta sitten en meinannut millään älytä, miten siitä jatketaan kantalappuun. Piti ihan yön yli miettiä. Lopuksi tein kuten aikaisemminkin ongelmatilanteissa ja noudatin sana sanalta kirjan ohjetta. Ja kas, se olikin ihan helppoa.

Olin hyvin epäileväinen kannan onnistumisen suhteen, se kun näyttää omituiselta pussilta. Kun sukat olivat valmiit, vedin ne jalkaan jännittyneenä. Kantapää istuu kuitenkin aika hyvin, ainoastaan kantalappu vaikuttaa vähän pitkältä. Saa nähdä miten se käytössä toimii, meneekö ruttuun tai valuuko kantapään alle.

Näistä tuli ensimmäiset onnistuneet "kärjestä varteen"-sukat. Jo oli aikakin kaksien ihan epäonnistuneiden jälkeen. Sukat on sopivankokoiset ja nätit.

Luuppaamisen suuri etu on se, että sukat valmistuvat yhtäaikaa. Onnistuneina tai epäonnistuneina, mutta samaan aikaan ja samanlaisina. Varsinkin kirjoneulesukissa joutuu usein tekemään erilaisia kommervenkkejä, jotta saa kuviot kohdilleen. Niitä on vaikea muistaa toista sukkaa neuloessa. Pitääkin kokeilla kirjoneulesukkia luuppaamalla. Ehkä kuitenkin neulon ylhäältä alas, en ole ainakaan vielä vakuuttunut alhaalta ylös -tekniikan eduista.

Erityismaininnan annan itselleni siitä että onnistuin jakamaan langan kahdelle kerälle niin että lanka riitti kumpaankin sukkaan ilman ylimääräisiä langan katkomisia ja kerimisiä.

Lanka: Austermann Step Classic
Suunnittelija: Melissa Morgan-Oakes

Piiloruudut

Jo toiset peräkkäiset "tulipahan tehtyä"-sukat. Helpot ja nopeatekoiset kyllä, mutta epäonnistunut lopputulos.

Jalkaterän päälle ja varren molemmille puolille neulotaan illuusiokuvio, joka tulee näkyviin kun valmis sukka on jalassa. Kun sukkaa katsoo ylhäältäpäin, näkyy kärjellään seisovia vinoneliöitä. Sukan esittelytekstissä suunnittelija sanoo, että kuvion huomaa "todistajista tärkein eli se jonka jalassa sukat ovat". Kuvassa kuvio ei erotu.

Sukka neulotaan kahdella värillä, argyle-tekniikalla. Kummallakin langalla neulotaan kaksi kerrosta, ensimmäinen kerros oikeaa  ja toisella kerroksella mallikuvion mukaisesti oikeita ja nurjia silmukoita.  Mallikuvio on 56 kerrosta, 16 silmukkaa leveä. Kyllä siinä jokin logiikka tietysti on, mutta ei mitään sellaista, jonka pystyisi helposti päättelemään saati muistamaan. Joten joka toinen kerros oli kumarruttava kirjan puoleen.

Aluksi olin hyvinkin tarkkana kuvion kanssa ja purin moneen kertaan. Menin sekaisin riveissä, kunnes aloin siirtää tarrapaperia rivi riviltä eteenpäin neuleen edetessä. Kun olin pitänyt jonkin aikaa valmista ensimmäistä sukkaa jalassa ja huomannut että vinoneliökuvion näkymisen kanssa on vähän niin ja näin, niin toisen sukan kanssa en enää viitsinyt purkaa. Varsinkaan kun varren takaosaa ei kukaan ylhäältäpäin tiiraile.

Sukista tuli kauttaaltaan leveät ja teräosasta ainakin numeroa 42. Välillä tuntui kuin olisi neulonut patakinnasta, sen verran oli tekeleellä leveyttä, vaikka sekä lanka että puikot olivat aivan ohjeen mukaiset. Sukissa ei tehdä mitään kavennuksia ennen tai jälkeen kantapään, mikä vielä lisää pussukkamaista vaikutelmaa,

Aloitussilmukat luodaan "turkkilaisella tavalla". Se kyllä selostetaan sanallisesti ja kuvin kirjassa. Ei auennut minulle ennen kuin katsoin opetusvideon norjalaisen Dropsin sivuilta. Ihan helppoa. Samalla jäin ihmettelemään, miksi ihmeessä olen tuskaillut silmukoimisen kanssa enkä ole katsonut siitä opetusvideota.

Kantapää tehdään tiimalasitekniikalla, mutta vähän erilailla kuin aikaisemmin. Tällä tavalla tehtynä tiimalasikantapää onnistui hyvin eikä minulla ollut liikaa tai liian vähän silmukoita kun kantapää oli valmis. Näin teen kantapään varmasti jatkossakin.

Taidan sujauttaa näihin sukkiin hajusaippuat ja ripustaa puutarhaan jäniksiä karkottamaan.

Suunnittelija: Eunny Jang
Lanka: Onion Nettle Sock Yarn

Bulgarialaiset kukkasukat

Olipa nautinnollista kutoa terät ihan pelkkää sileää neuletta viidellä puikolla. Ei mitään väkertämistä, ja tennismatsiakin saattoi seurata telkkarista samalla kun kutoi.

Nämä sukat aloitetaan kärjestä, joka neulotaan huppuna varpaiden yli. Sama tiimalasitekniikka kuin aikaisemmin Palmikkohuijaus-sukissa. Tekniikka toimi tässä paremmin kuin palmikkohuijauksissa ja syntyi kivanmallinen kärki.

En voi mitenkään sanoa, että tämäntyyppiset itäbalkanilaiset kukkakirjokuviot kuuluisivat suosikkeihini. Ne ovat makuuni aivan liian romanttisia. Valitsinkin tarkoituksella tummanharmaan pohjavärin, koska jos en pidä varren kuviosta, niin kärki on ainakin mieluisa. Harmaa kun on minusta kaiken tämän jälkeenkin paras sukkaväri. Kärkihän se on kuitenkin se osa sukasta, joka käyttäjän omaan silmään herkimmin osuu.

Kantapää tehdään myös tiimalasitekniikalla. Toimi muuten hyvin, mutta minulla oli ensimmäisessä sukassa yhdistämisvaiheessa kolme silmukkaa liian vähän, mihin lie hukkuneet matkalla. Yksivärisessä sukassa puuttuvat silmukat on kuitenkin helppo lisätä.

Kukkakuvio tehdään kummankin sukan varren ulkoreunaan intarsia-tekniikalla. Tekniikan avulla voi toteuttaa neuleeseen "kuvia", esimerkiksi logoja, eläinkuvioita tai vaikka muumeja eli sellaisia kuvioita, joita neulottaessa tavallisella kirjoneuletekniikalla kuvion lankoja jouduttaisiin kuljettamaan pitkiä matkoja neuleen takana. Se on hankalaa, neuleesta tulee joustamaton, ja usein kuljetettava lanka jää pilkottamaan neulepinnan läpi.

Intarsia-tekniikassa joka toinen kerros neulotaan tavallisena kirjoneuleena ja joka toinen kerros niin että vain taustaväriset neulotaan, kuvion silmukat nostetaan. Kuvion reunassa työ käännetään ja kuvion silmukat neulotaan nurjalta. Kuvion toisessa reunassa työ käännetään taas ja silmukat nostetaan toiseen reunaan asti ja siitä jatketaan pohjavärillä. Lankojen vaihtuessa ne pitää muistaa kiepauttaa toistensa ympäri, muuten tulee reikiä.

Työssä on parhaimmillaan kiinni 6 väriä. Jotenkin intarsia ja lankojen kieputus johtavat siihen, että langat menevät tavallistakin pahemmin sotkuun. Sain aikaan suorastaan kolossaalisia sekasotkuja.

Intarsialla neulotut kuviot ovat täysin joustamattomia, joten esimerkiksi nilkan kohdalle niitä ei kannata tehdä.

Varren yläreunaan neulotaan 8 kerrosta aina oikeaa eli pyöröneuleessa joka toinen kerros nurin. Olin varma, että varrensuu löpsähtää, ja niin se myös tekee.

Neuloin sukat ohjeen pienimmällä koolla. Terä alkoi vaikuttaa aika pitkältä ja jätin sen sentin ohjetta lyhyemmäksi. Silti sukista tuli noin kokoa 44. Terästä kärkeen neulottujen sukkien huono puoli on se, että sukkaa ei voi pienentää purkamatta koko vartta ja kantapäätä. Löytyyköhän näille sukille käyttäjä, jonka jalan koko on 44-45 ja joka tykkää tunkkaisenvärisistä, romanttisista kukkakuvioinneista ja rumasti löpsöttävistä yläreunoista?

Lanka: Hjertegarn Sock 4
Suunnittelija: Priscilla Gibson-Roberts