Runoilijan sukat

Sukat ovat saaneet nimensä kreikkalaisen runoilijan Terpanderin mukaan. Häneen viittavaat suunnittelijan mukaan sukan lyyra-kuviot. Minun mielessäni lyyrat viittaavat pikemminkin yliopistoon ja ylioppilaisiin. Miten vaan, sukat olivat joka tapauksessa oikein mukavat neulottavat.

Ensimmäistä kertaa neuloin kaksi sukkaa yhtä aikaa luuppaamalla eli pitkällä pyöröpuikolla ja kahdella lankakerällä. Jos en olisi aikaisemmin tehnyt luuppaamalla yhtä sukkaa kerrallaan, en varmastikaan olisi päässyt näiden sukkien kanssa alkuun yhtä helposti.

Sukat aloitetaan kärjestä, luomalla silmukat "taikatekniikalla". Tällä kertaa ymmärsin tekniikan kirjasta tai ainakin luulin ymmärtäneeni. Lopputulos ei ole ihan samanlainen kuin kirjan kuvissa, joissa sukkien kärki on sileä. Minun sukissani on pykäliä ja reikiä.

Lyyra- ja palmikkokuvio tulee terän päälle ja varren eteen ja taakse. Terään kuvio neulotaan siis yhteen kertaan, mikä on hyvää harjoitusta vartta varten. Kun sinne asti pääsee, niin kuviot ovat hyvin hallussa. Tarkkana pitää kuitenkin olla, sillä erilaisia palmikkosilmukoita on peräti 7, lisäksi kavennuksia ja langankiertoja. Sukissa on yhdessä kohdassa on virhe, mutta sitä ei kyllä helposti huomaa.

Pyöröpuikkoni on 100-senttinen. Kahden sukan luuppaamiseen olisi ehkä parempi olla 120-senttinen. Nyt ainakin onnistuin useamman kerran pudottamaan koko juuri neulomani puikollisen, 36 silmukkaa, kun vetelin lenksuja uutta puikollista varten. Onneksi lanka ei ollut kovin liukasta ja sain silmukat helposti takaisin puikolle.

Kantapää on pyöreä. Ensin levennetään sukan pohjan silmukoita niin että puikolla on lopulta 72 silmukkaa. Tässä vaiheessa pidempi pyöröpuikko olisi todellakin ollut tarpeen. Kannan pohjan lyhennetyt kerroksen tein ilman ongelmia, mutta sitten en meinannut millään älytä, miten siitä jatketaan kantalappuun. Piti ihan yön yli miettiä. Lopuksi tein kuten aikaisemminkin ongelmatilanteissa ja noudatin sana sanalta kirjan ohjetta. Ja kas, se olikin ihan helppoa.

Olin hyvin epäileväinen kannan onnistumisen suhteen, se kun näyttää omituiselta pussilta. Kun sukat olivat valmiit, vedin ne jalkaan jännittyneenä. Kantapää istuu kuitenkin aika hyvin, ainoastaan kantalappu vaikuttaa vähän pitkältä. Saa nähdä miten se käytössä toimii, meneekö ruttuun tai valuuko kantapään alle.

Näistä tuli ensimmäiset onnistuneet "kärjestä varteen"-sukat. Jo oli aikakin kaksien ihan epäonnistuneiden jälkeen. Sukat on sopivankokoiset ja nätit.

Luuppaamisen suuri etu on se, että sukat valmistuvat yhtäaikaa. Onnistuneina tai epäonnistuneina, mutta samaan aikaan ja samanlaisina. Varsinkin kirjoneulesukissa joutuu usein tekemään erilaisia kommervenkkejä, jotta saa kuviot kohdilleen. Niitä on vaikea muistaa toista sukkaa neuloessa. Pitääkin kokeilla kirjoneulesukkia luuppaamalla. Ehkä kuitenkin neulon ylhäältä alas, en ole ainakaan vielä vakuuttunut alhaalta ylös -tekniikan eduista.

Erityismaininnan annan itselleni siitä että onnistuin jakamaan langan kahdelle kerälle niin että lanka riitti kumpaankin sukkaan ilman ylimääräisiä langan katkomisia ja kerimisiä.

Lanka: Austermann Step Classic
Suunnittelija: Melissa Morgan-Oakes