 |
Nämä sukat aloitetaan kärjestä, joka neulotaan huppuna varpaiden yli. Sama tiimalasitekniikka kuin aikaisemmin Palmikkohuijaus-sukissa. Tekniikka toimi tässä paremmin kuin palmikkohuijauksissa ja syntyi kivanmallinen kärki.
En voi mitenkään sanoa, että tämäntyyppiset itäbalkanilaiset kukkakirjokuviot kuuluisivat suosikkeihini. Ne ovat makuuni aivan liian romanttisia. Valitsinkin tarkoituksella tummanharmaan pohjavärin, koska jos en pidä varren kuviosta, niin kärki on ainakin mieluisa. Harmaa kun on minusta kaiken tämän jälkeenkin paras sukkaväri. Kärkihän se on kuitenkin se osa sukasta, joka käyttäjän omaan silmään herkimmin osuu.
Kantapää tehdään myös tiimalasitekniikalla. Toimi muuten hyvin, mutta minulla oli ensimmäisessä sukassa yhdistämisvaiheessa kolme silmukkaa liian vähän, mihin lie hukkuneet matkalla. Yksivärisessä sukassa puuttuvat silmukat on kuitenkin helppo lisätä.
Kukkakuvio tehdään kummankin sukan varren ulkoreunaan intarsia-tekniikalla. Tekniikan avulla voi toteuttaa neuleeseen "kuvia", esimerkiksi logoja, eläinkuvioita tai vaikka muumeja eli sellaisia kuvioita, joita neulottaessa tavallisella kirjoneuletekniikalla kuvion lankoja jouduttaisiin kuljettamaan pitkiä matkoja neuleen takana. Se on hankalaa, neuleesta tulee joustamaton, ja usein kuljetettava lanka jää pilkottamaan neulepinnan läpi.
Intarsia-tekniikassa joka toinen kerros neulotaan tavallisena kirjoneuleena ja joka toinen kerros niin että vain taustaväriset neulotaan, kuvion silmukat nostetaan. Kuvion reunassa työ käännetään ja kuvion silmukat neulotaan nurjalta. Kuvion toisessa reunassa työ käännetään taas ja silmukat nostetaan toiseen reunaan asti ja siitä jatketaan pohjavärillä. Lankojen vaihtuessa ne pitää muistaa kiepauttaa toistensa ympäri, muuten tulee reikiä.
Työssä on parhaimmillaan kiinni 6 väriä. Jotenkin intarsia ja lankojen kieputus johtavat siihen, että langat menevät tavallistakin pahemmin sotkuun. Sain aikaan suorastaan kolossaalisia sekasotkuja.
Intarsialla neulotut kuviot ovat täysin joustamattomia, joten esimerkiksi nilkan kohdalle niitä ei kannata tehdä.
Varren yläreunaan neulotaan 8 kerrosta aina oikeaa eli pyöröneuleessa joka toinen kerros nurin. Olin varma, että varrensuu löpsähtää, ja niin se myös tekee.
Neuloin sukat ohjeen pienimmällä koolla. Terä alkoi vaikuttaa aika pitkältä ja jätin sen sentin ohjetta lyhyemmäksi. Silti sukista tuli noin kokoa 44. Terästä kärkeen neulottujen sukkien huono puoli on se, että sukkaa ei voi pienentää purkamatta koko vartta ja kantapäätä. Löytyyköhän näille sukille käyttäjä, jonka jalan koko on 44-45 ja joka tykkää tunkkaisenvärisistä, romanttisista kukkakuvioinneista ja rumasti löpsöttävistä yläreunoista?
Lanka: Hjertegarn Sock 4
Suunnittelija: Priscilla Gibson-Roberts
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti