Vaeltavat palmikot

Ohut lanka ja ohuet puikot, kaksi palmikkoa joista toinen kiertyy jalkaterän päälle ja kärjen silmukoiminen. Siinä ensimmäisen sukkaparin haasteet.

Alku sujui muuten hyvin, mutta tajusin jo muutaman kerroksen jälkeen että ohjeen pienin koko on jalkaani liian pieni. Purin ja loin silmukat uudelleen. Kun pääsin resorin ohi ja aloin neuloa palmikkopaneeleja, istuin ensimmäisen tunnin ajan kumartuneena ohjeen päälle ja neuloin silmukka kerrallaan ohjetta noudattaen. Tarkkana piti todellakin olla, sekä alussa että sitten kun toinen palmikkopaneeleista lähti vaeltamaan. Aika pian opin kuvion kuitenkin ulkoa ja jo kolmantena päivänä osasin tehdä sen kokonaan ohjetta vilkuilematta. En ollut ennen tehnyt oikealle kulkevaa palmikkoa ja sen kanssa sain hetken pähkäillä ennen kuin keksin miten lanka kulkee. Onneksi lankakorista löytyi sopivan ohut palmikkopuikko.

Jo nyt on käynyt ilmi, että Villasukkakirjan ohjeita noudattavan on oltava siinäkin mielessä taitava neuloja, että hän huomaa, milloin ohjeessa on virhe. Heti ensimmäinen virhe oli melko harmiton, oikein neulottavien silmukoiden määräksi ilmoitetaan 24, kun sen pitäisi olla 34, kuten läpi koko varren. Mutta toinen virhe on huomattavasti vakavampi ja aiheutti sen, että purin viisi senttiä ihan turhaan. Kiilakavennusten ohjeesta nimittäin puuttuu maininta siitä että puikon III alussa eli jalan sisäsyrjässä tehdään myös kavennus joka toisella kerroksella (sukka neulotaan kirjassa amerikkalaiseen tapaan kolmella puikolla, mutta sitä tapaa en aio ottaa käyttöön).

Ajattelin ensin että siinä on virhe ja tein kavennukset. Myöhään illalla tulin kuitenkin siihen tulokseen että olin tehnyt väärin ja purin kiilakavennusosan kokonaan. Aamulla luin ohjeen uusin silmin ja kyllä, virhe siinä oli. Silmukkamäärät eivät mitenkään täsmänneet ohjeen kanssa. Neuloin uudelleen kavennukset ja hyvä tuli. Olkoon opetus se, että viimeiseksi illalla ei kannata tehdä purkamispäätöksiä.

Kantapää oli muuten aivan tavallinen lappukantapää, joka tosi vahvistettiin takana, mutta ei kääntöosassa. En ymmärrä miksi näin. Vahvistettaessa nostot tehtiin nurjalla, mikä on paljon hitaampaa kuin oikealla. Kannan kääntöosassa neulottiin yksi silmukka kavennusten jälkeen, mikä teki lappuosasta kolmiomaisen. Siitä tuli sekä kivannäköinen että hyvin istuva. Tämän tavan otan varmasti käyttöön.

Kärkeen jätetään 16 silmukkaa neulomatta, ja kärki suljetaan silmukoimalla. Kirjan ohje on hyvä, mutta kyllä sain silti pähkäillä neulan kanssa hyvän tovin ja purkaa kärjen monta kertaa.

Toisen sukan kutominen oli helppoa. Ohjetta tarvitsi tuskin vilkuilla, vaikka palmikot neulotaan peilikuvana. Ainoa ongelma oli oma lahopäisyys, en millään meinannut muistaa lisätä silmukoita vaelluskerroksen lopussa, kun se ensimmäsessä sukassa oli tehty kerroksen alussa. Ei minusta vielä mitään palmikkomestaria tullut, mutta toisen sukan palmikot ovat kyllä jo paljon siistimpiä kuin ensimmäisen.

Lanka on Drops Fabel, joka on pikkuisen paksumpi kuin ohjeessa käytetty lanka. Varresta tulikin melkein kaksi cm pidempi kuin ohjeessa. Kärkikavennuksia tiivistin tämän takia hiukan eli tein ne lopussa joka kerroksella, jottei teräsosasta tulisi liian pitkä.

Valmiit sukat näyttävät lähinnä puolityhjiltä ilmapalloilta, mutta ovat jalassa nätit ja mukavat . Tällaisia sukkia saatan hyvinkin innostua neulomaan enemmänkin.

Vaeltavat palmikot

Sivupalmikko

Sukan suunnittelija: Cookie A