Ruususet

Taas oli vuorossa pitsisukka, ohuesta langasta ja 2,5 puikoilla. Langaksi valitsin villalangan, jossa on 30 % nokkoskuitua. Tuntuu käteen tosi pehmoiselta. Värivalinnan kanssa oli ongelmia, sillä tässä langassa on todella monia kauniita sävyjä. Lopulta päädyin tukemaan lankavalinnalla kuviota ja valitsin ruusunpunaisen.

Varren resori neulotaan simpukkakuviolla. Ihan uutta minulle. Aloin hommiin kieli keskellä suuta ja tarkasti ohjetta seuraten. Loin 56 silmukkaa, 14 puikolle. Neuloin ensimmäisen kuviokerroksen. Ja puikoilla olikin vain 12 silmukkaa. Eihän se niin voi mennä, varsinkaan kun seuraavalla kerroksella ei tehdä levennyksiä. Purin. Neuloin uudestaan. Sama juttu. Purin taas. Luin ohjetta, laskin, tutkin kuvia ja mietin. Missä vika? Minussa vai ohjeessa? Lopulta tajusin, että kuvissa kuvio on symmetrinen, mutta ohje epäsymmetrinen  (lk, 1o, nosta 2 silmukkaa kuin neuloisit 2o yhteen, 1o, vedä 2 nostettua silmukkaa yli, 1o). Ohjeen lopusta puuttuu lk, langankierto. Ja siksi joka puikolta puuttui kaksi silmukkaa.

Hiukan harmitti. Yli tunti hyvää neulomisaikaa meni hukkaan ohjeen virheen takia.

Ongelman ratkettua syntyi kuin syntyikin jonkinlainen simpukkakuvio ja sen myötä sukan reunasta tuli aaltoileva, kuten kirjan kuvissakin. Valmiin sukan reuna on ehkä hiukan turhan joustamaton.

Itse pitsikuvio on helppo ja vain 8 kerrosta korkea. Opin sen helposti ulkoa. Aloitin tämän sukan neulomisen päällekkäin edellisten,  pitkien raitasukkien kanssa, sillä tämä neule kulkee helposti mukana. Vain yksi lankakerä ja ohje päässä.

Lopputulos on hempeä pitsisukka, sinänsä kyllä ihan onnistunut, mutta juuri sellainen josta en lainkaan piittaa. Pitsinneulojana kehityin ehkä vähän, mutta ei ensimmäisen ja toisen sukan kuvioissa ole sanottavaa eroa - samanlaista epätasaista kiekuraa, ruusunauhoja, kummassakin varresta terään. Ei näitä kehtaa edes lahjaksi antaa, ehkä kesällä mökkisukkina menevät, sillä lanka on ihana ja sukka ilmava.

Kärki on silmukoitu ja lopputulos muistuttaa etäisesti sitä mitä pitäisi.

Lanka: Onion Nettle Sock Yarn

Suunnittelija: Evelyn A. Clark

Ylipolven raitasukat

Nyt on sukat, jos joskus haluan pukeutua Peppi Pitkätossuksi. Vuorossa olivat kirjan kansikuvasukat: pitkät, raidalliset kirjoneulesukat. Olen neulonut aikaisemmin parit pitkät kirjoneulesukat, mutta en oikein osaa niitä käyttää. Ne ovat kotioloissa liian kuumat ja pistelevät pohkeita. Näille sukille ei minulla tule olemaan käyttöä, mutta herkulliset värit ja kivat kirjoneulekuviot innostivat kyllä neulomaan.

Sukat neulotaan peräti seitsemällä värillä. Jujuna on se, että varsi ja terä neulotaan raidallisiksi kuudella karkkivärillä ja näiden raitojen sekaan neulotaan ruskealla kirjoneulekuvioita. Kuviot asettuvat ikään kuin raitojen päälle. Pohjaväri vaihtuu yhden tai useamman kerran kesken kirjoneulekuvioiden. Kirjoneuletta on enemmän sukan varren yläosassa ja vähemmän varren alaosassa eikä lainkaan terässä.

Teknisesti tässä sukkamallissa ei ole mitään erikoista tai minulle uutta. Ihan tavallinen kirjoneulesukka. Aluksi luodaan peräti 116 silmukkaa. Se ei onnistu yhdellä sukkapuikolla, vaan loin silmukat pyöröpuikolla ja siirsin siitä sukkapuikoille. Alussa neulominen on hidasta, mutta nopeutuu kun silmukat ja kirjoneulekuviot vähenevät. Terän neuloo jo tosi nopeasti.

Pitkän resorin jälkeen varressa tehdään kavennuksia niin että noin joka kahdeksannella kerroksella kavennetaan kaksi silmukkaa. Ohjeessa kehotetaan pitämään huolta siitä että kirjoneule- ja raitakerroksilla käsiala pysyy samanlaisena ja sukka vastaavasti tasaisen kapenevana. Aika mahdotonta. Kirjoneule on väkisinkin joustamaton ja piukeampi kuin raitaneule. Vielä varren puolivälissä  silmin oli vaikea havaita varren kaventumista - sukka muistutti lähinnä virttynyttä jääkiekkosukkaa.

Ensimmäistä sukkaa neuloessa myös varren pituus aiheutti epäuskoa. Varren pituus on n. 58 cm ennen kantapäätä. Olin aivan varma että jokin on pielessä ja sukkaa tulee kymmeniä senttejä liikaa, mutta lopputulos vastaa kyllä täysin ohjetta ja on todellakin ylipolvensukka, joka myötäilee säärtä napakasti. Ja kumma kyllä juuri minun säärtäni - kokoja kun ohjeessa on tasan yksi.

Valitsin värit mahdollisimman läheltä kirjan värejä, mutta en löytänyt kullanväristä lankaa. Liekö sellaista sukkalankaa olemassakaan? Muuten olen kyllä väreihin tyytyväinen, mutta ruskea voisi olla pehmeämmän sävyinen. Nyt se on mielestäni hiukan liian tumma ja kontrasti muihin väreihin on liian suuri. Joidenkin värien vieressä tuo tummanruskea tuo auttamatta mieleeni 70-luvun trendikkäät väriyhdistelmät: ruskea-keltainen, ruskea-oranssi, ruskea-turkoosi. Lankana on Hjerte Sock 4. Muuten hyvä lanka tähän sukkaan, mutta keltainen ja toinen kerä ruskeaa ovat selvästi ohuempia kuin muut värit. Tämä näkyy keltaisissa raidoissa selvästi.

Ohje oli hyvä, mutta yksi virhe löytyi nytkin. Kantalapun toinen kerros, nurja puoli, käsketään neulomaan oikeaa. Jos vahvistetun kantapään neuloisi niin, siitä tulisi kyllä ruma, kun oikealla puolella näkyisivät nurjat silmukat. Ei se niin voi olla eikä kirjan kuvissa olekaan. Nurjalla pitää neuloa nurjaa.

Näitä sukkia en todellakaan ole vielä päätellyt, vaikka kärki silmukoitiinkin taas ja neula olisi ollut valmiina kädessä. Noin miljoona pääteltävää langanpätkää saavat odottaa päättelykeijua tai kutsua naamiaisiin.

Suunnittelija: Deborah Newton

Huolettomat saapassukat

Nämä eivät ole huonosti neulotut kirjoneulesukat, vaikka siltä näyttävätkin. Varsi ja terän päällysosa on tarkoituksella epätasainen, eikä näissä neulota kirjoneuletta vaan aina yhdellä värillä kerrallaan.

Kun ensimmäisen kerran vilkaisin kuvia, ajattelin että nyt tulee helppoa: kahdella värillä yksinkertaista kirjoneuletta. Mutta tämä sukka neulotaankin minulle ihan uudella tavalla. Pallukkamainen vaikutelma syntyy siitä että kahdella kerroksella nostetaan edellisen kerroksen silmukoita neulomatta, väliin neulotaan kaksi kerrosta kokonaan oikeaa, vaihdetaan väriä ja taas nostetaan silmukoita neulomatta. Samalla syntyy lievä ruttuisuus.

Varsi oli todella kiva neuloa. Ainoa hankaluus oli se että aivoni ja käteni olivat sitä mieltä että ovat tekemässä kirjoneuletta ja halusivat väkisin neuloa kahdella langalla. Sain itseni monta kertaa kiinni siitä että neuloin kahdella langalla ainakin puikollisen langan vaihtumisen jälkeen.

Varren resori ja kantalappu neulotaan "pikkupalmikkoa". Joka toisella kerroksella "2 oikein, 2 nurin" -resorin oikeat silmukat neulotaan palmikoksi. Taas opin jotain ihan uutta. Kantalapussa neulotaan joka toinen pari silmukoita oikealle palmikoksi ja joka toinen vasemmalle. Ja joka toisella kerroksella päinvastoin. En ole varma, tuliko lopputuloksesta sellainen kuin piti, jotain kiepsutusta siinä nyt kuitenkin on. Hidasta hommaa, enkä oikein tiedä, onko lopputulos vaivan arvoinen.

Kärki silmukoidaan näissäkin sukissa, onneksi vain viimeiset 12 silmukkaa. Olin kyllä aivan lähellä lintsaamista, kiusaus päätellä nämä viimeisetkin silmukat oli suuri. Pysyin kuitenkin ohjeessa. Ainoa hyvä puoli jonka olen silmukoimisesta keksinyt on se, että kun parsinneula kerran on jo kädessä, niin samalla tulee pääteltyä langanpätkät. Kaikki neljä blogisukkaparia on päätelty, toisin kuin ennen tätä projektia tekemäni sukat.

Ainoa huomaamani virhe on ensimmäisen sukan varressa. Huomasin sen vasta kun sukka oli valmis. Olen kiiruhtanut vaihtamaan langan pari kerrosta liian aikaisin. Näkyy kyllä kuvassa.

Kirjan esittelytekstissä sanotaan, että näitä sukkia voi käyttää korkokenkien kanssa. Ehkä voi, mutta  en kyllä käytä. Enkä ymmärrä, mikä tekee näistä sukista saapassukat. Olisikohan "saapassukat" suomentajan ratkaisu?

Lopputuloksena joka tapauksessa kivat, nätit ja joustavat sukat. Näille on varmasti käyttöä ja teen toisetkin.

Lanka: Hjertesock 4 Superwash

Suunnittelija: Veronik Avery

Manteliset

Nämä ovat ensimmäiset pitsineulesukkani. En ole pitsien ystävä, enkä ole koskaan ollut kiinnostunut pitsineuleista. Pitsineuleella tarkoitetaan neuletta, jossa tehdään langankierroilla reikiä ja nämä reiät muodostavat mallin mukaan pitsimäisiä kuvioita.

Ohjeen ensimmäinen virhe tuli vastaan jo ennen kuin pääsin alkuun. Lankakaupassa jo ihmettelin, että ohuelle langalle puikkosuositus oli 4. Itse ohjeessa silmukat luodaan kuitenkin kolmosen puikoille eikä puikon vaihtamisesta suuremmaksi mainita myöhemminkään. Omalle käsialalleni olisi voinut sopia ohuempikin puikko, varsinkin kun neuloin muovipuikoilla. Niillä käsialani on selvästi löysempi kuin bambu- ja koivupuikoilla.

Ensimmäinen sukka on todellinen harjoituskappale. Ensin en meinnanut millään ymmärtää neulekuviota, kavensin ja levensin väärissä kohdissa. Tuli purkamista. Kun lopulta sain kuvion kohdalleen, olinkin sitten heti sitä mieltä että nyt tämä sujuu enkä enää tarkistanut kirjasta kuvion kulkua. Muistin väärin ja taas purin. Kaiken purkamisenkin jälkeen ensimmäisen sukan varressa osa reikäkuvioista on väärällä puolella "mantelia".

Varsinaisiin ongelmiin jouduin kuitenkin vasta kantapään jälkeen. Olin juuri ennen kantapäätä tehnyt virheen kuvioneuleessa siten että se toistui useammalla kerroksella. Kun tällaisen virheen huomaa vasta kantapään neulottuaan on vaihtoehtona joko purkaa koko kantapää tai yrittää jotenkin sopeuttaa neulekuvio. Valitsin sopeuttamisen. Jalkaterän päällä, toisessa laidassa kuvioneule on sopeutettua mallia eikä kestä lähempää tarkastelua.

Toinen sukka syntyi sekä nopeammin että vaivattomammin. Jos haluaisin hienot pitsisukat, niin parasta olisi neuloa vielä kolmas sukka. Mutta kyllä nämä vaikka yösukiksi kelpaavat. Lanka, Austerman Step Classic, jossa on jojobaöljyä ja aloeveraa, on paitsi ihana neulottava, myös varmastikin juuri yösukkiin ihanteellisen pehmeä ja ilmava.

Ei minusta kyllä pitsineuleiden ystävää vielä tällä rupeamalla tullut. Pitsikuvion kanssa saa olla koko ajan tosi tarkkana, pitää laskea enkä tällaisena harjaantumattomana pitsin neulojana osaa lukea neuletta samalla lailla kuin esim. kirjoneuletta. Joka kerta kun aloitin neulomisen sain pähkäillä, missä olen menossa, ja monta kertaa tuli aloitettua väärin. Ohut lanka aiheuttaa omat vaikeutensa. Jos silmukka putoaa, niin se karkaa helposti monta kerrosta. Jos tämä tapahtuu reikien kohdalla, niin korjaaminen ei todellakaan ole helppoa.

Sukan terä tehdään näissäkin sukissa silmukoimalla, tällä kertaa peräti 28 silmukan verran. Minulle ei ole oikein valjennut, miksi silmukoidaan. Mutta ei myöskään, miten. Tuntui niin vaikealta, että luin koko silmukointiohjeen kokonaan uudelleen. Ja väärinhän minä olin sitä yrittänyt. Ei silmukoinnin salat vieläkään täysin auenneet, sillä lopputulokseni ei näytä samalta kuin kirjan kuvissa.

Parasta näissä sukissa on se, että ne tehdään yhdellä langassa alusta loppuun, joten pääteltävää on hyvin vähän verrattuna kirjoneulesukkiin. Mukavinta oli neuloa jalkapohja - se on kokonaan oikeaa. Toinen hyvä puoli on se että neule on helppo kuljettaa mukana, kun lankakeriä on vain yksi. Mutta jos neuloo vaikka hammaslääkärin odotushuoneessa, niin on parasta neuloa muilla kuin muovipuikoilla, jotka sekä putoavat helposti että pitävät pudotessaan aikamoista kilinää.

Suunnittelija: Anne Hanson

Ranskalaiset torisukat

Nämä kirjoneulesukat ovat ne, joiden muistan kiinnittäneen huomioni, kun tätä kirjaa joskus viime vuonna selasin. Kirjan kuvissa sukat ovat kauniin siniharmaat ja kirjoneulekuviot kivannäköisiä.

Kirjoneuleena näissä sukissa ei ole mitään ihmeellistä. Käytössä on kolme lankaa, mutta kerralla neulotaan enintään kahdella, kuten usein perinneneuleissa. Kirjoneulekuvioita on neljä erilaista. Yhdellä langalla neulotaan enintään 6 silmukkaa, mikä tarkoittaa että langankiertoja ei tarvitse tehdä. Voi tietysti tehdä, jos haluaa nurjasta puolesta siistimmän, mutta ohuella langalla neulottaessa 6 silmukkaan yli tulee aika lyhyt lenkki, johon ei kyllä varvas juutu. Kirjoneuletta tehdään myös kantapäähän ja kärkeen.

Mielenkiintoisen sukista tekee se, että kantapää tehdään niin, että kiilakavennuksia ei tarvita lainkaan. Kirjoneulesukkien tekijälle kiilakavennukset aiheuttavat aina päänvaivaa. Tästä syystä monissa sukissa kirjoneuletta on vain varressa tai varressa ja terässä, mutta ei nilkan kohdalla. Näissä sukissa ennen kantapäätä alkanut kolmiokuvio jatkuu rikkoutumatta nilkan yli kärkeen asti.

Kantapää tehdään pystyraidallisena kahdella värillä ja jo ennen kantalappua aloitetaan kavennukset. Kantapäätä kutsutaan kirjassa vannekantapääksi. Ohjeen mukaan kantalappu neulotaan kokonaan oikealla jolloin ulkonäkö muuttuu, kun kantapään alle tulee nurjia kerroksia. Virhe? Uskon että kyllä, mutta en voi olla varma, sillä kirjan kuvissa ei näy kantapään alle. Ohjeen mukaan neulottu kantapää muodostaa kummallisen pussin, mutta jalassa se kyllä istuu hyvin.

Selvä virhe sen sijaan on vasemman sukan kantapään jälkeisen yhdistämiskerroksen lopussa. Siinä silmukkamäärät ovat väärin. Jos tekee ohjeen mukaan yhdestä kolmiosta tulee 7 silmukan levyinen ja seuraavasta kolmen, kun pitäisi olla viisi ja viisi.

Toinen minulle uusi juttu on varren aloitus eli ns. latvialainen kierreluominen. Sukan yläreuna neulotaan kahdella sukkapuikolla tasona niin että kaikilla väreillä kerrotaan 2 kerrosta oikeaa. Sen jälkeen neulotaan aina 4 silmukkaa oikein ja kiepautetaan vasen puikko vastapäivään ympäri niin että neule kiertyy itsensä ympäri. Vasta tämän jälkeen silmukat siirretään neljälle puikolle ja yhdistetään. Eri väreillä neulotut silmukat kiertyvät hauskasti näkyviin. Viimeistelyohjeessa voisi mainita että yläreunaan jäävä kolo pitää ommella kiinni.

Kirjoneule ei jousta.Valmiit sukat mahtuvat juuri ja juuri jalkaani. Mutta tällaisten torisukkien varmaan täytyy ollakin piukeat, jotta eivät valu saappaassa jalan alle eikä varsi mene ruttuun. Näistä saattaa tulla sekä lempisukkani että suosikkimalli. Ohjeessa on vain yksi koko, eikä sukan suurentaminen  kyllä käy ilman päänvaivaa ja laskemista, sillä varren eri kirjoneuleet tehdään erilailla jaollisilla silmukkamäärillä enkä ihan heti osaa ajatella myöskään kantapään sopeuttamista suurempaan jalkaan.

Lanka on Sandnes Garn Sisu ja väreinä vaaleaa ja tummaa vihreää sekä vaaleaa beigeä. Puikot kokoa 2,75.

Mallin suunnittelija Nancy Bush.