Ylipolven raitasukat

Nyt on sukat, jos joskus haluan pukeutua Peppi Pitkätossuksi. Vuorossa olivat kirjan kansikuvasukat: pitkät, raidalliset kirjoneulesukat. Olen neulonut aikaisemmin parit pitkät kirjoneulesukat, mutta en oikein osaa niitä käyttää. Ne ovat kotioloissa liian kuumat ja pistelevät pohkeita. Näille sukille ei minulla tule olemaan käyttöä, mutta herkulliset värit ja kivat kirjoneulekuviot innostivat kyllä neulomaan.

Sukat neulotaan peräti seitsemällä värillä. Jujuna on se, että varsi ja terä neulotaan raidallisiksi kuudella karkkivärillä ja näiden raitojen sekaan neulotaan ruskealla kirjoneulekuvioita. Kuviot asettuvat ikään kuin raitojen päälle. Pohjaväri vaihtuu yhden tai useamman kerran kesken kirjoneulekuvioiden. Kirjoneuletta on enemmän sukan varren yläosassa ja vähemmän varren alaosassa eikä lainkaan terässä.

Teknisesti tässä sukkamallissa ei ole mitään erikoista tai minulle uutta. Ihan tavallinen kirjoneulesukka. Aluksi luodaan peräti 116 silmukkaa. Se ei onnistu yhdellä sukkapuikolla, vaan loin silmukat pyöröpuikolla ja siirsin siitä sukkapuikoille. Alussa neulominen on hidasta, mutta nopeutuu kun silmukat ja kirjoneulekuviot vähenevät. Terän neuloo jo tosi nopeasti.

Pitkän resorin jälkeen varressa tehdään kavennuksia niin että noin joka kahdeksannella kerroksella kavennetaan kaksi silmukkaa. Ohjeessa kehotetaan pitämään huolta siitä että kirjoneule- ja raitakerroksilla käsiala pysyy samanlaisena ja sukka vastaavasti tasaisen kapenevana. Aika mahdotonta. Kirjoneule on väkisinkin joustamaton ja piukeampi kuin raitaneule. Vielä varren puolivälissä  silmin oli vaikea havaita varren kaventumista - sukka muistutti lähinnä virttynyttä jääkiekkosukkaa.

Ensimmäistä sukkaa neuloessa myös varren pituus aiheutti epäuskoa. Varren pituus on n. 58 cm ennen kantapäätä. Olin aivan varma että jokin on pielessä ja sukkaa tulee kymmeniä senttejä liikaa, mutta lopputulos vastaa kyllä täysin ohjetta ja on todellakin ylipolvensukka, joka myötäilee säärtä napakasti. Ja kumma kyllä juuri minun säärtäni - kokoja kun ohjeessa on tasan yksi.

Valitsin värit mahdollisimman läheltä kirjan värejä, mutta en löytänyt kullanväristä lankaa. Liekö sellaista sukkalankaa olemassakaan? Muuten olen kyllä väreihin tyytyväinen, mutta ruskea voisi olla pehmeämmän sävyinen. Nyt se on mielestäni hiukan liian tumma ja kontrasti muihin väreihin on liian suuri. Joidenkin värien vieressä tuo tummanruskea tuo auttamatta mieleeni 70-luvun trendikkäät väriyhdistelmät: ruskea-keltainen, ruskea-oranssi, ruskea-turkoosi. Lankana on Hjerte Sock 4. Muuten hyvä lanka tähän sukkaan, mutta keltainen ja toinen kerä ruskeaa ovat selvästi ohuempia kuin muut värit. Tämä näkyy keltaisissa raidoissa selvästi.

Ohje oli hyvä, mutta yksi virhe löytyi nytkin. Kantalapun toinen kerros, nurja puoli, käsketään neulomaan oikeaa. Jos vahvistetun kantapään neuloisi niin, siitä tulisi kyllä ruma, kun oikealla puolella näkyisivät nurjat silmukat. Ei se niin voi olla eikä kirjan kuvissa olekaan. Nurjalla pitää neuloa nurjaa.

Näitä sukkia en todellakaan ole vielä päätellyt, vaikka kärki silmukoitiinkin taas ja neula olisi ollut valmiina kädessä. Noin miljoona pääteltävää langanpätkää saavat odottaa päättelykeijua tai kutsua naamiaisiin.

Suunnittelija: Deborah Newton