Manteliset

Nämä ovat ensimmäiset pitsineulesukkani. En ole pitsien ystävä, enkä ole koskaan ollut kiinnostunut pitsineuleista. Pitsineuleella tarkoitetaan neuletta, jossa tehdään langankierroilla reikiä ja nämä reiät muodostavat mallin mukaan pitsimäisiä kuvioita.

Ohjeen ensimmäinen virhe tuli vastaan jo ennen kuin pääsin alkuun. Lankakaupassa jo ihmettelin, että ohuelle langalle puikkosuositus oli 4. Itse ohjeessa silmukat luodaan kuitenkin kolmosen puikoille eikä puikon vaihtamisesta suuremmaksi mainita myöhemminkään. Omalle käsialalleni olisi voinut sopia ohuempikin puikko, varsinkin kun neuloin muovipuikoilla. Niillä käsialani on selvästi löysempi kuin bambu- ja koivupuikoilla.

Ensimmäinen sukka on todellinen harjoituskappale. Ensin en meinnanut millään ymmärtää neulekuviota, kavensin ja levensin väärissä kohdissa. Tuli purkamista. Kun lopulta sain kuvion kohdalleen, olinkin sitten heti sitä mieltä että nyt tämä sujuu enkä enää tarkistanut kirjasta kuvion kulkua. Muistin väärin ja taas purin. Kaiken purkamisenkin jälkeen ensimmäisen sukan varressa osa reikäkuvioista on väärällä puolella "mantelia".

Varsinaisiin ongelmiin jouduin kuitenkin vasta kantapään jälkeen. Olin juuri ennen kantapäätä tehnyt virheen kuvioneuleessa siten että se toistui useammalla kerroksella. Kun tällaisen virheen huomaa vasta kantapään neulottuaan on vaihtoehtona joko purkaa koko kantapää tai yrittää jotenkin sopeuttaa neulekuvio. Valitsin sopeuttamisen. Jalkaterän päällä, toisessa laidassa kuvioneule on sopeutettua mallia eikä kestä lähempää tarkastelua.

Toinen sukka syntyi sekä nopeammin että vaivattomammin. Jos haluaisin hienot pitsisukat, niin parasta olisi neuloa vielä kolmas sukka. Mutta kyllä nämä vaikka yösukiksi kelpaavat. Lanka, Austerman Step Classic, jossa on jojobaöljyä ja aloeveraa, on paitsi ihana neulottava, myös varmastikin juuri yösukkiin ihanteellisen pehmeä ja ilmava.

Ei minusta kyllä pitsineuleiden ystävää vielä tällä rupeamalla tullut. Pitsikuvion kanssa saa olla koko ajan tosi tarkkana, pitää laskea enkä tällaisena harjaantumattomana pitsin neulojana osaa lukea neuletta samalla lailla kuin esim. kirjoneuletta. Joka kerta kun aloitin neulomisen sain pähkäillä, missä olen menossa, ja monta kertaa tuli aloitettua väärin. Ohut lanka aiheuttaa omat vaikeutensa. Jos silmukka putoaa, niin se karkaa helposti monta kerrosta. Jos tämä tapahtuu reikien kohdalla, niin korjaaminen ei todellakaan ole helppoa.

Sukan terä tehdään näissäkin sukissa silmukoimalla, tällä kertaa peräti 28 silmukan verran. Minulle ei ole oikein valjennut, miksi silmukoidaan. Mutta ei myöskään, miten. Tuntui niin vaikealta, että luin koko silmukointiohjeen kokonaan uudelleen. Ja väärinhän minä olin sitä yrittänyt. Ei silmukoinnin salat vieläkään täysin auenneet, sillä lopputulokseni ei näytä samalta kuin kirjan kuvissa.

Parasta näissä sukissa on se, että ne tehdään yhdellä langassa alusta loppuun, joten pääteltävää on hyvin vähän verrattuna kirjoneulesukkiin. Mukavinta oli neuloa jalkapohja - se on kokonaan oikeaa. Toinen hyvä puoli on se että neule on helppo kuljettaa mukana, kun lankakeriä on vain yksi. Mutta jos neuloo vaikka hammaslääkärin odotushuoneessa, niin on parasta neuloa muilla kuin muovipuikoilla, jotka sekä putoavat helposti että pitävät pudotessaan aikamoista kilinää.

Suunnittelija: Anne Hanson