Kirjopuolikkaat

Nyt oli jotain ihan erilaista. En ole koskaan osannut kuvitellakaan että näin voisi neuloa sukat.

Aluksi meinasi kuitenkin tulla kriisi. Edelliset sukat valmistuivat viikonloppuna niin että minulla ei ollut lankoja valmiina näihin sukkiin ja lankakaupat olivat kiinni. Onneksi jämälangoista löytyi sopivat langat ja nätit värit. Pohjaväriksi otin saman harmaan kuin bulgarialaisissa kukkasukissa ja kuvioväriksi solmusukkien harmaanvioletin.

Sukka aloitetaan neulomalla neljän silmukan levyinen kaistale kuvion värillä. Tämän kaistaleen puolivälistä poimittiin silmukat ja tehtiin tasoneuleena jalkaterän päällyspuoli, johon neulottiin varpaista alkaen kirjoneulekuvio. Kun kaikki silmukat kaistaleen reunasta oli neulottu mukaan, oli vuorossa pohja samalla tekniikalla.

Kun pohjaan oli poimittu kaikki kaistaleen reunasilmukat mukaan, puolet yhdistettiin ja terä neulottiin valmiiksi pyörönä, päällä kuvio, pohja yksivärisenä.

Kirjoneuleen neulominen tasoneuleena, jolloin joka toinen kerros neulotaan nurjalta, on tosi ärsyttävää. Nurjalta ei näe miten kuvio muodostuu. Lankoja joutuu myös siirtämään käsipelillä työn taakse ja sieltä pois aina kun lanka vaihtuu. Onneksi sukan terä on aika pieni, suurempaan työhön en tällaista jaksaisi tehdä.

Taas vaikutti siltä että terästä tulee pitkä ja niin siitä tulikin. Ei kuitenkaan aivan mahdottoman suuri, ehkä kokoa 42. En millään tajua, miksi niin monet näistä kärjestä aloitettavista sukista, ovat kooltaan niin kummallisia. Samaa ongelmaa ei ollut lainkaan ylhäältä alas neulottavissa malleissa, joten syyllinen ei voi olla minun käsialani.

Varressa terän kirjoneulekuvio jatkuu ja taakse tulee sama kuvio. Kummallakin sivulla jatkuu terästä alkanut kaistaleraita. Takaosan kuvio aloitetaan jo kantalappua neulottaessa, mikä jäi minulta huomaamatta. Piti purkaa. Taas tuli muistutus siitä, että kannattaa lukea ohje kunnolla, ohi sen rivin jota on juuri tekemässä.

Kirjan sukat on neulottu niin että toisessa sukassa kuvioväri vaihtuu pohjaväriksi ja päinvastoin. Minä en ole eriparisukkien ystävä, joten neuloin kaksi samanlaista sukkaa. Se tosin tarkoitti että harmaata pohjaväriä piti käydä ostamassa yksi kerä lisää. Jos olisin vaihtanut värit, olisin ehkä juuri ja juuri pärjännyt jämälangoilla.

Resori päätellään neulalla, mikä oli uutta. Vähän samanlaista kuin silmukointi, mutta pääsin paremmin jyvälle päättelemisestä. Tosin ensimmäisen sukan päättelin väärään suuntaan, mutta siitä ei liene suurempaa vahinkoa syntynyt.

Lopputulos on kohtuullisen hyvä, vaikka jalkaterä onkin hiukan pitkä. Varsi sen sijaan on napakka, koska kirjoneule neulotaan kummallekin puolelle. Jos näitä käyttää vaikka yösukkina, niin varpailla on tilaa heilua, mutta sukka pysyy hyvin jalassa. 

Suunnittelija: Anna Zilboorg
Lanka: Harmaa Sock 4 Strömpegarn, violetti Schachenmayr smc Fine Wool

Runoilijan sukat

Sukat ovat saaneet nimensä kreikkalaisen runoilijan Terpanderin mukaan. Häneen viittavaat suunnittelijan mukaan sukan lyyra-kuviot. Minun mielessäni lyyrat viittaavat pikemminkin yliopistoon ja ylioppilaisiin. Miten vaan, sukat olivat joka tapauksessa oikein mukavat neulottavat.

Ensimmäistä kertaa neuloin kaksi sukkaa yhtä aikaa luuppaamalla eli pitkällä pyöröpuikolla ja kahdella lankakerällä. Jos en olisi aikaisemmin tehnyt luuppaamalla yhtä sukkaa kerrallaan, en varmastikaan olisi päässyt näiden sukkien kanssa alkuun yhtä helposti.

Sukat aloitetaan kärjestä, luomalla silmukat "taikatekniikalla". Tällä kertaa ymmärsin tekniikan kirjasta tai ainakin luulin ymmärtäneeni. Lopputulos ei ole ihan samanlainen kuin kirjan kuvissa, joissa sukkien kärki on sileä. Minun sukissani on pykäliä ja reikiä.

Lyyra- ja palmikkokuvio tulee terän päälle ja varren eteen ja taakse. Terään kuvio neulotaan siis yhteen kertaan, mikä on hyvää harjoitusta vartta varten. Kun sinne asti pääsee, niin kuviot ovat hyvin hallussa. Tarkkana pitää kuitenkin olla, sillä erilaisia palmikkosilmukoita on peräti 7, lisäksi kavennuksia ja langankiertoja. Sukissa on yhdessä kohdassa on virhe, mutta sitä ei kyllä helposti huomaa.

Pyöröpuikkoni on 100-senttinen. Kahden sukan luuppaamiseen olisi ehkä parempi olla 120-senttinen. Nyt ainakin onnistuin useamman kerran pudottamaan koko juuri neulomani puikollisen, 36 silmukkaa, kun vetelin lenksuja uutta puikollista varten. Onneksi lanka ei ollut kovin liukasta ja sain silmukat helposti takaisin puikolle.

Kantapää on pyöreä. Ensin levennetään sukan pohjan silmukoita niin että puikolla on lopulta 72 silmukkaa. Tässä vaiheessa pidempi pyöröpuikko olisi todellakin ollut tarpeen. Kannan pohjan lyhennetyt kerroksen tein ilman ongelmia, mutta sitten en meinannut millään älytä, miten siitä jatketaan kantalappuun. Piti ihan yön yli miettiä. Lopuksi tein kuten aikaisemminkin ongelmatilanteissa ja noudatin sana sanalta kirjan ohjetta. Ja kas, se olikin ihan helppoa.

Olin hyvin epäileväinen kannan onnistumisen suhteen, se kun näyttää omituiselta pussilta. Kun sukat olivat valmiit, vedin ne jalkaan jännittyneenä. Kantapää istuu kuitenkin aika hyvin, ainoastaan kantalappu vaikuttaa vähän pitkältä. Saa nähdä miten se käytössä toimii, meneekö ruttuun tai valuuko kantapään alle.

Näistä tuli ensimmäiset onnistuneet "kärjestä varteen"-sukat. Jo oli aikakin kaksien ihan epäonnistuneiden jälkeen. Sukat on sopivankokoiset ja nätit.

Luuppaamisen suuri etu on se, että sukat valmistuvat yhtäaikaa. Onnistuneina tai epäonnistuneina, mutta samaan aikaan ja samanlaisina. Varsinkin kirjoneulesukissa joutuu usein tekemään erilaisia kommervenkkejä, jotta saa kuviot kohdilleen. Niitä on vaikea muistaa toista sukkaa neuloessa. Pitääkin kokeilla kirjoneulesukkia luuppaamalla. Ehkä kuitenkin neulon ylhäältä alas, en ole ainakaan vielä vakuuttunut alhaalta ylös -tekniikan eduista.

Erityismaininnan annan itselleni siitä että onnistuin jakamaan langan kahdelle kerälle niin että lanka riitti kumpaankin sukkaan ilman ylimääräisiä langan katkomisia ja kerimisiä.

Lanka: Austermann Step Classic
Suunnittelija: Melissa Morgan-Oakes

Piiloruudut

Jo toiset peräkkäiset "tulipahan tehtyä"-sukat. Helpot ja nopeatekoiset kyllä, mutta epäonnistunut lopputulos.

Jalkaterän päälle ja varren molemmille puolille neulotaan illuusiokuvio, joka tulee näkyviin kun valmis sukka on jalassa. Kun sukkaa katsoo ylhäältäpäin, näkyy kärjellään seisovia vinoneliöitä. Sukan esittelytekstissä suunnittelija sanoo, että kuvion huomaa "todistajista tärkein eli se jonka jalassa sukat ovat". Kuvassa kuvio ei erotu.

Sukka neulotaan kahdella värillä, argyle-tekniikalla. Kummallakin langalla neulotaan kaksi kerrosta, ensimmäinen kerros oikeaa  ja toisella kerroksella mallikuvion mukaisesti oikeita ja nurjia silmukoita.  Mallikuvio on 56 kerrosta, 16 silmukkaa leveä. Kyllä siinä jokin logiikka tietysti on, mutta ei mitään sellaista, jonka pystyisi helposti päättelemään saati muistamaan. Joten joka toinen kerros oli kumarruttava kirjan puoleen.

Aluksi olin hyvinkin tarkkana kuvion kanssa ja purin moneen kertaan. Menin sekaisin riveissä, kunnes aloin siirtää tarrapaperia rivi riviltä eteenpäin neuleen edetessä. Kun olin pitänyt jonkin aikaa valmista ensimmäistä sukkaa jalassa ja huomannut että vinoneliökuvion näkymisen kanssa on vähän niin ja näin, niin toisen sukan kanssa en enää viitsinyt purkaa. Varsinkaan kun varren takaosaa ei kukaan ylhäältäpäin tiiraile.

Sukista tuli kauttaaltaan leveät ja teräosasta ainakin numeroa 42. Välillä tuntui kuin olisi neulonut patakinnasta, sen verran oli tekeleellä leveyttä, vaikka sekä lanka että puikot olivat aivan ohjeen mukaiset. Sukissa ei tehdä mitään kavennuksia ennen tai jälkeen kantapään, mikä vielä lisää pussukkamaista vaikutelmaa,

Aloitussilmukat luodaan "turkkilaisella tavalla". Se kyllä selostetaan sanallisesti ja kuvin kirjassa. Ei auennut minulle ennen kuin katsoin opetusvideon norjalaisen Dropsin sivuilta. Ihan helppoa. Samalla jäin ihmettelemään, miksi ihmeessä olen tuskaillut silmukoimisen kanssa enkä ole katsonut siitä opetusvideota.

Kantapää tehdään tiimalasitekniikalla, mutta vähän erilailla kuin aikaisemmin. Tällä tavalla tehtynä tiimalasikantapää onnistui hyvin eikä minulla ollut liikaa tai liian vähän silmukoita kun kantapää oli valmis. Näin teen kantapään varmasti jatkossakin.

Taidan sujauttaa näihin sukkiin hajusaippuat ja ripustaa puutarhaan jäniksiä karkottamaan.

Suunnittelija: Eunny Jang
Lanka: Onion Nettle Sock Yarn

Bulgarialaiset kukkasukat

Olipa nautinnollista kutoa terät ihan pelkkää sileää neuletta viidellä puikolla. Ei mitään väkertämistä, ja tennismatsiakin saattoi seurata telkkarista samalla kun kutoi.

Nämä sukat aloitetaan kärjestä, joka neulotaan huppuna varpaiden yli. Sama tiimalasitekniikka kuin aikaisemmin Palmikkohuijaus-sukissa. Tekniikka toimi tässä paremmin kuin palmikkohuijauksissa ja syntyi kivanmallinen kärki.

En voi mitenkään sanoa, että tämäntyyppiset itäbalkanilaiset kukkakirjokuviot kuuluisivat suosikkeihini. Ne ovat makuuni aivan liian romanttisia. Valitsinkin tarkoituksella tummanharmaan pohjavärin, koska jos en pidä varren kuviosta, niin kärki on ainakin mieluisa. Harmaa kun on minusta kaiken tämän jälkeenkin paras sukkaväri. Kärkihän se on kuitenkin se osa sukasta, joka käyttäjän omaan silmään herkimmin osuu.

Kantapää tehdään myös tiimalasitekniikalla. Toimi muuten hyvin, mutta minulla oli ensimmäisessä sukassa yhdistämisvaiheessa kolme silmukkaa liian vähän, mihin lie hukkuneet matkalla. Yksivärisessä sukassa puuttuvat silmukat on kuitenkin helppo lisätä.

Kukkakuvio tehdään kummankin sukan varren ulkoreunaan intarsia-tekniikalla. Tekniikan avulla voi toteuttaa neuleeseen "kuvia", esimerkiksi logoja, eläinkuvioita tai vaikka muumeja eli sellaisia kuvioita, joita neulottaessa tavallisella kirjoneuletekniikalla kuvion lankoja jouduttaisiin kuljettamaan pitkiä matkoja neuleen takana. Se on hankalaa, neuleesta tulee joustamaton, ja usein kuljetettava lanka jää pilkottamaan neulepinnan läpi.

Intarsia-tekniikassa joka toinen kerros neulotaan tavallisena kirjoneuleena ja joka toinen kerros niin että vain taustaväriset neulotaan, kuvion silmukat nostetaan. Kuvion reunassa työ käännetään ja kuvion silmukat neulotaan nurjalta. Kuvion toisessa reunassa työ käännetään taas ja silmukat nostetaan toiseen reunaan asti ja siitä jatketaan pohjavärillä. Lankojen vaihtuessa ne pitää muistaa kiepauttaa toistensa ympäri, muuten tulee reikiä.

Työssä on parhaimmillaan kiinni 6 väriä. Jotenkin intarsia ja lankojen kieputus johtavat siihen, että langat menevät tavallistakin pahemmin sotkuun. Sain aikaan suorastaan kolossaalisia sekasotkuja.

Intarsialla neulotut kuviot ovat täysin joustamattomia, joten esimerkiksi nilkan kohdalle niitä ei kannata tehdä.

Varren yläreunaan neulotaan 8 kerrosta aina oikeaa eli pyöröneuleessa joka toinen kerros nurin. Olin varma, että varrensuu löpsähtää, ja niin se myös tekee.

Neuloin sukat ohjeen pienimmällä koolla. Terä alkoi vaikuttaa aika pitkältä ja jätin sen sentin ohjetta lyhyemmäksi. Silti sukista tuli noin kokoa 44. Terästä kärkeen neulottujen sukkien huono puoli on se, että sukkaa ei voi pienentää purkamatta koko vartta ja kantapäätä. Löytyyköhän näille sukille käyttäjä, jonka jalan koko on 44-45 ja joka tykkää tunkkaisenvärisistä, romanttisista kukkakuvioinneista ja rumasti löpsöttävistä yläreunoista?

Lanka: Hjertegarn Sock 4
Suunnittelija: Priscilla Gibson-Roberts