Lopuksi

Siinä ne ovat. Tämän projektin tuotoksina syntyneet 33 sukkaa.

Ryhdyin tähän urakkaan, koska halusin oppia uusia tekniikoita. Opin kaiken sen, mitä halusin, ja paljon enemmän. Nyt hallitsen sekä konttineuleen että intarsian, osaan erilaisia pitsi- ja kuvioneuleita. Opin tekemään aloituksia, kärkiä ja kantapäitä monilla tavoilla, useammilla kuin tiesin olevan olemassakaan. Opin luuppaamaan ja neulomaan sukan kahdella pyöröpuikolla. Osaan nyt tehdä sukan, joka aloitetaan kärjestä, usealla eri tavalla.

Silmukoinnin opin jotenkuten, mutta voi olla että välttelen sitä jatkossa. Kuvioneuleen, erityisesti pienten palmikoiden, tekeminen nurjalta jäi oppimatta enkä edes ryhtynyt kokeilemaan vasemmalta oikealle neulomista, vaikka sekin kirjassa neuvottiin.

Aikaa kului  143 päivää/20 viikkoa. Yhden sukan neulominen kesti siis keskimäärin 4,3 päivää. Nopein sukka syntyi noin kuudessa tunnissa (pajunkissa), moneen meni yli viikko. Eniten aikaa kului vikkelisukkien ja pitkien raitasukkien parissa.

Suosikkini:

1. Ranskalaiset torisukat
Kauniit varren reunasta kärkiin. Kivat ja mielenkiintoiset neulottavat. Mahtava kantapäätekniikka, minkä ansiosta kirjoneulekuvio ei rikkoudu nilkan kohdalla.

2. Vikkelisukat
Monella tapaa vaikeat, mutta opin kuvioneuleista eniten näiden parissa. Purin myös paljon, ja lopputuloksessakin on toivomisen varaa. Silti nätit ja mukavat sukat. Jos teen toiset, niin terän ja pohjan teen jotenkin muuten kuin mokkasiinitekniikalla.

3. Huolettomat saapassukat
Näissä oli jännittävä tekniikka, jossa silmukannostoilla saadaan aikaiseksi kirjoneuletta muistuttava kuvio ja elävä pinta. Lopputulos on hauska. Vaikka en aiokaan käyttää näitä sukkia korkokenkien kanssa.

4. Kirjopuolikkaat
Kärjestä aloitettavien sukkien ykköset. Kaunis kuvio ja lähes onnistunut lopputulos. Näistä tulee hyvät yösukat.

5.Pajunkissat
Pitsineuleista ainoat, joista oikeasti pidän. Kuvio on tarpeeksi yksinkertainen makuuni. Kiinnostavat myös tekniikaltaan ja nopeat neulottavat.

- Loppu -

Siipisukat

Ei tullut 34 sukkaa, vaan tuli tuluskukkaro. Saa nauraa.

Viimeinen sukkapari jää tähän yhteen sukkaan, jonka puran heti kun olen ottanut yhteispotretin kaikista 33 sukasta.

Siipisukka aloitetaan kärjestä turkkilaisella luomistavalla ja terä levennetään 80 silmukkaan, minkä jälkeen aloitetaan kuvioneule. 80 silmukkaa on todella paljon, vaikka lanka on ohut ja neuloin vielä ohjettakin ohuemmilla puikoilla eli pienimmillä mahdollisilla, kakkosen, puikoilla. 80 silmukan terä tuntui leveältä ja ajattelin alusta pitäen että puikoilla on Aku Ankan räpylät.

Mutta sukasta ei tullut ainoastaan leveä vaan myös naurettavan pitkä: yli kokoa 50, yli 7 senttiä suurempi kuin oma jalkani. Siipikuvio tehdään jalkaterään kolme kertaa. Ensin ajattelin että tein yhden liikaa, mutta kirjan kuvassakin kuvioita on kolme.

Olisin tietysti voinut kantapään valmistuttua ja totuuden lopullisesti paljastuttua purkaa sukan niin että jalkaterän päälle olisi tullut siipikuvio vain kahdesti. Tämä ei kuitenkaan olisi ratkaissut leveysongelmaa. Eikä lopputulos olisi ollut ohjeen mukainen.

Sukasta oli sitä paitsi tulossa niin suuri että alkoi näyttää siltä, että 50 g lankaa ei riitä yhteen sukkaan. Tämä sinetöi päätökseni: en neulo kahta tällaista jättisukkaa. En todellakaan aio ostaa kolmatta kerää lankaa. Puran onnettoman tekeleen ja neulon langasta vaikka toiset pajunkissasukat.

Varren neuloin lyhennettynä eli jätin yhden siipikuvion pois. Varsikin on leveä, mutta ei ihan niin leveä kuin terä.

Sukan siipikuvio ja reunojen ristikkokuvio ovat kyllä kauniit. Niitä oli myös ihan kiva neuloa. Ristikkokuvio ei ole palmikkoa vaikka kirjan kuvissa siltä näyttääkin. Ristikkokuvio tehdään poimimalla lanka neljän silmukan takaa ja tuomalla se edestä vasemman puikon kärkeen. Siitä se neulotaan yhteen seuraavan silmukan kanssa ja samalla lankalenkura kiristää neljä silmukkaa yhteen. Minulla lenkura jäi kyllä löysemmäksi kuin kirjan kuvissa, mutta ihan kiva kuvio siitä silti syntyi, Tällaisen tekniikan oppiminen jäikin tämän ohjeen ainoaksi iloksi.

Ei voi olla kuin iloinen siitä, että "alhaalta ylös"-sukat ovat kirjan lopussa. Kuudesta parista onnistui oikeastaan vain puolet. Jos alussa olisi tullut epäonnistumisia samassa suhteessa, olisi koko projekti voinut jäädä kesken. Nyt kun pahin moka osuu viimeiseksi, niin ei paljon haittaa. En jää siipisukkia kaipaamaan.

Tulossa on vielä yksi kirjoitus tähän blogiin.

Suunnittelija: Ann Budd
Lanka: Sandnes Garn Sisu

Pajunkissat

Toiseksi viimeinen sukkapari oli koko projektin helpoin ja nopein. Sukan neuloi melkein yhdessä illassa ja samalla saattoi hyvin seurata jalkapalloa - katseen ei tarvinnut olla koko ajan neuleessa.

Sukat aloitetaan kärjestä ja jälleen uudella tavalla. "Mokkasiinikärki" neulotaan niin että varpaiden ympäri kulkee 10 silmukkaa leveä vaakakaistale, jonka yläpuolelle levennetään terän päällisosa ja alle pohja. Nämä yhdistetään pyöröksi ja jatketaan sileää kunnes terä on 10 cm. Sitten alkaa pitsineule.

Sukat neulotaan kahdella pyöröpuikolla, samalla tavalla kuin aikaisemmin vikkelisukat. Tekniikka sopii hyvin tällaiseen malliin, jossa sukan etupuoli on koko matkalta erilainen kuin takapuoli. Lankakin on sama kuin vikkelisukissa, sillä sitä jäi reilusti yli.

Jalkaterän päälle neulotaan pitsikuviona vinoksi rivistöksi reikiä ja samalla syntyy kantapäätä varten terän levennys. Kerrassaan nerokas, mutta helppo tekniikka ja myös hauska neuloa.

Nilkan kohdalla reikärivistöä jatketaan suoraan ylöspäin ja sitten rivistöä aletaan hivuttaa takaisin kohti sukan ulkoreunaa. Syntyy aika kivannäköinen kiertävä "pajunkissa"rivistö, joka on sukissa peilikuvina. Valmiissa sukassa rivistö alkaa jalkaterän ulkosyrjältä, kiertyy jalkaterän yli nilkan sisäpuolella ja sieltä takaisin säären ulkoreunaan. Nilkassa ja varressa ei tietenkään tehdä levennyksiä ja reiän neulomisessa syntyvät silmukat kavennetaan pois. Reikien reunaan syntyy aaltoileva kuvio.

Vasemman sukan varren pajunkissat olivat jostain syystä hankalammat neuloa kuin oikean jalan. Lopputuloskin näyttää hiukan erilaiselta ja jopa reiät ovat hiukan pienempiä vasemman jalan varressa.

Varren suu neulotaan tarkoituksella niin että se rullautuu itsekseen, mikä sopii tähän sukkaan hyvin.

Sukista tuli tällä kertaa juuri sopivankokoiset jalkaani.

Ohjeessa on yksi pieni virhe. Varren ohjeessa vasemman sukan 1 krs. tekstistä puuttuu lk eli langankierto. Onneksi oikea sukka neulotaan ensin ja sen ohjeessa langankierto on mukana.

Nämä sukat sopivat hyvin loma- tai matkaneulomuksiksi: neulotaan yhdellä langalla, kahdella pyöröpuikolla ja ohje on helppo.

Suunnittelija: Cat Bordhi
Lanka: Austermann Step Classic

Kirjopuolikkaat

Nyt oli jotain ihan erilaista. En ole koskaan osannut kuvitellakaan että näin voisi neuloa sukat.

Aluksi meinasi kuitenkin tulla kriisi. Edelliset sukat valmistuivat viikonloppuna niin että minulla ei ollut lankoja valmiina näihin sukkiin ja lankakaupat olivat kiinni. Onneksi jämälangoista löytyi sopivat langat ja nätit värit. Pohjaväriksi otin saman harmaan kuin bulgarialaisissa kukkasukissa ja kuvioväriksi solmusukkien harmaanvioletin.

Sukka aloitetaan neulomalla neljän silmukan levyinen kaistale kuvion värillä. Tämän kaistaleen puolivälistä poimittiin silmukat ja tehtiin tasoneuleena jalkaterän päällyspuoli, johon neulottiin varpaista alkaen kirjoneulekuvio. Kun kaikki silmukat kaistaleen reunasta oli neulottu mukaan, oli vuorossa pohja samalla tekniikalla.

Kun pohjaan oli poimittu kaikki kaistaleen reunasilmukat mukaan, puolet yhdistettiin ja terä neulottiin valmiiksi pyörönä, päällä kuvio, pohja yksivärisenä.

Kirjoneuleen neulominen tasoneuleena, jolloin joka toinen kerros neulotaan nurjalta, on tosi ärsyttävää. Nurjalta ei näe miten kuvio muodostuu. Lankoja joutuu myös siirtämään käsipelillä työn taakse ja sieltä pois aina kun lanka vaihtuu. Onneksi sukan terä on aika pieni, suurempaan työhön en tällaista jaksaisi tehdä.

Taas vaikutti siltä että terästä tulee pitkä ja niin siitä tulikin. Ei kuitenkaan aivan mahdottoman suuri, ehkä kokoa 42. En millään tajua, miksi niin monet näistä kärjestä aloitettavista sukista, ovat kooltaan niin kummallisia. Samaa ongelmaa ei ollut lainkaan ylhäältä alas neulottavissa malleissa, joten syyllinen ei voi olla minun käsialani.

Varressa terän kirjoneulekuvio jatkuu ja taakse tulee sama kuvio. Kummallakin sivulla jatkuu terästä alkanut kaistaleraita. Takaosan kuvio aloitetaan jo kantalappua neulottaessa, mikä jäi minulta huomaamatta. Piti purkaa. Taas tuli muistutus siitä, että kannattaa lukea ohje kunnolla, ohi sen rivin jota on juuri tekemässä.

Kirjan sukat on neulottu niin että toisessa sukassa kuvioväri vaihtuu pohjaväriksi ja päinvastoin. Minä en ole eriparisukkien ystävä, joten neuloin kaksi samanlaista sukkaa. Se tosin tarkoitti että harmaata pohjaväriä piti käydä ostamassa yksi kerä lisää. Jos olisin vaihtanut värit, olisin ehkä juuri ja juuri pärjännyt jämälangoilla.

Resori päätellään neulalla, mikä oli uutta. Vähän samanlaista kuin silmukointi, mutta pääsin paremmin jyvälle päättelemisestä. Tosin ensimmäisen sukan päättelin väärään suuntaan, mutta siitä ei liene suurempaa vahinkoa syntynyt.

Lopputulos on kohtuullisen hyvä, vaikka jalkaterä onkin hiukan pitkä. Varsi sen sijaan on napakka, koska kirjoneule neulotaan kummallekin puolelle. Jos näitä käyttää vaikka yösukkina, niin varpailla on tilaa heilua, mutta sukka pysyy hyvin jalassa. 

Suunnittelija: Anna Zilboorg
Lanka: Harmaa Sock 4 Strömpegarn, violetti Schachenmayr smc Fine Wool

Runoilijan sukat

Sukat ovat saaneet nimensä kreikkalaisen runoilijan Terpanderin mukaan. Häneen viittavaat suunnittelijan mukaan sukan lyyra-kuviot. Minun mielessäni lyyrat viittaavat pikemminkin yliopistoon ja ylioppilaisiin. Miten vaan, sukat olivat joka tapauksessa oikein mukavat neulottavat.

Ensimmäistä kertaa neuloin kaksi sukkaa yhtä aikaa luuppaamalla eli pitkällä pyöröpuikolla ja kahdella lankakerällä. Jos en olisi aikaisemmin tehnyt luuppaamalla yhtä sukkaa kerrallaan, en varmastikaan olisi päässyt näiden sukkien kanssa alkuun yhtä helposti.

Sukat aloitetaan kärjestä, luomalla silmukat "taikatekniikalla". Tällä kertaa ymmärsin tekniikan kirjasta tai ainakin luulin ymmärtäneeni. Lopputulos ei ole ihan samanlainen kuin kirjan kuvissa, joissa sukkien kärki on sileä. Minun sukissani on pykäliä ja reikiä.

Lyyra- ja palmikkokuvio tulee terän päälle ja varren eteen ja taakse. Terään kuvio neulotaan siis yhteen kertaan, mikä on hyvää harjoitusta vartta varten. Kun sinne asti pääsee, niin kuviot ovat hyvin hallussa. Tarkkana pitää kuitenkin olla, sillä erilaisia palmikkosilmukoita on peräti 7, lisäksi kavennuksia ja langankiertoja. Sukissa on yhdessä kohdassa on virhe, mutta sitä ei kyllä helposti huomaa.

Pyöröpuikkoni on 100-senttinen. Kahden sukan luuppaamiseen olisi ehkä parempi olla 120-senttinen. Nyt ainakin onnistuin useamman kerran pudottamaan koko juuri neulomani puikollisen, 36 silmukkaa, kun vetelin lenksuja uutta puikollista varten. Onneksi lanka ei ollut kovin liukasta ja sain silmukat helposti takaisin puikolle.

Kantapää on pyöreä. Ensin levennetään sukan pohjan silmukoita niin että puikolla on lopulta 72 silmukkaa. Tässä vaiheessa pidempi pyöröpuikko olisi todellakin ollut tarpeen. Kannan pohjan lyhennetyt kerroksen tein ilman ongelmia, mutta sitten en meinannut millään älytä, miten siitä jatketaan kantalappuun. Piti ihan yön yli miettiä. Lopuksi tein kuten aikaisemminkin ongelmatilanteissa ja noudatin sana sanalta kirjan ohjetta. Ja kas, se olikin ihan helppoa.

Olin hyvin epäileväinen kannan onnistumisen suhteen, se kun näyttää omituiselta pussilta. Kun sukat olivat valmiit, vedin ne jalkaan jännittyneenä. Kantapää istuu kuitenkin aika hyvin, ainoastaan kantalappu vaikuttaa vähän pitkältä. Saa nähdä miten se käytössä toimii, meneekö ruttuun tai valuuko kantapään alle.

Näistä tuli ensimmäiset onnistuneet "kärjestä varteen"-sukat. Jo oli aikakin kaksien ihan epäonnistuneiden jälkeen. Sukat on sopivankokoiset ja nätit.

Luuppaamisen suuri etu on se, että sukat valmistuvat yhtäaikaa. Onnistuneina tai epäonnistuneina, mutta samaan aikaan ja samanlaisina. Varsinkin kirjoneulesukissa joutuu usein tekemään erilaisia kommervenkkejä, jotta saa kuviot kohdilleen. Niitä on vaikea muistaa toista sukkaa neuloessa. Pitääkin kokeilla kirjoneulesukkia luuppaamalla. Ehkä kuitenkin neulon ylhäältä alas, en ole ainakaan vielä vakuuttunut alhaalta ylös -tekniikan eduista.

Erityismaininnan annan itselleni siitä että onnistuin jakamaan langan kahdelle kerälle niin että lanka riitti kumpaankin sukkaan ilman ylimääräisiä langan katkomisia ja kerimisiä.

Lanka: Austermann Step Classic
Suunnittelija: Melissa Morgan-Oakes

Piiloruudut

Jo toiset peräkkäiset "tulipahan tehtyä"-sukat. Helpot ja nopeatekoiset kyllä, mutta epäonnistunut lopputulos.

Jalkaterän päälle ja varren molemmille puolille neulotaan illuusiokuvio, joka tulee näkyviin kun valmis sukka on jalassa. Kun sukkaa katsoo ylhäältäpäin, näkyy kärjellään seisovia vinoneliöitä. Sukan esittelytekstissä suunnittelija sanoo, että kuvion huomaa "todistajista tärkein eli se jonka jalassa sukat ovat". Kuvassa kuvio ei erotu.

Sukka neulotaan kahdella värillä, argyle-tekniikalla. Kummallakin langalla neulotaan kaksi kerrosta, ensimmäinen kerros oikeaa  ja toisella kerroksella mallikuvion mukaisesti oikeita ja nurjia silmukoita.  Mallikuvio on 56 kerrosta, 16 silmukkaa leveä. Kyllä siinä jokin logiikka tietysti on, mutta ei mitään sellaista, jonka pystyisi helposti päättelemään saati muistamaan. Joten joka toinen kerros oli kumarruttava kirjan puoleen.

Aluksi olin hyvinkin tarkkana kuvion kanssa ja purin moneen kertaan. Menin sekaisin riveissä, kunnes aloin siirtää tarrapaperia rivi riviltä eteenpäin neuleen edetessä. Kun olin pitänyt jonkin aikaa valmista ensimmäistä sukkaa jalassa ja huomannut että vinoneliökuvion näkymisen kanssa on vähän niin ja näin, niin toisen sukan kanssa en enää viitsinyt purkaa. Varsinkaan kun varren takaosaa ei kukaan ylhäältäpäin tiiraile.

Sukista tuli kauttaaltaan leveät ja teräosasta ainakin numeroa 42. Välillä tuntui kuin olisi neulonut patakinnasta, sen verran oli tekeleellä leveyttä, vaikka sekä lanka että puikot olivat aivan ohjeen mukaiset. Sukissa ei tehdä mitään kavennuksia ennen tai jälkeen kantapään, mikä vielä lisää pussukkamaista vaikutelmaa,

Aloitussilmukat luodaan "turkkilaisella tavalla". Se kyllä selostetaan sanallisesti ja kuvin kirjassa. Ei auennut minulle ennen kuin katsoin opetusvideon norjalaisen Dropsin sivuilta. Ihan helppoa. Samalla jäin ihmettelemään, miksi ihmeessä olen tuskaillut silmukoimisen kanssa enkä ole katsonut siitä opetusvideota.

Kantapää tehdään tiimalasitekniikalla, mutta vähän erilailla kuin aikaisemmin. Tällä tavalla tehtynä tiimalasikantapää onnistui hyvin eikä minulla ollut liikaa tai liian vähän silmukoita kun kantapää oli valmis. Näin teen kantapään varmasti jatkossakin.

Taidan sujauttaa näihin sukkiin hajusaippuat ja ripustaa puutarhaan jäniksiä karkottamaan.

Suunnittelija: Eunny Jang
Lanka: Onion Nettle Sock Yarn

Bulgarialaiset kukkasukat

Olipa nautinnollista kutoa terät ihan pelkkää sileää neuletta viidellä puikolla. Ei mitään väkertämistä, ja tennismatsiakin saattoi seurata telkkarista samalla kun kutoi.

Nämä sukat aloitetaan kärjestä, joka neulotaan huppuna varpaiden yli. Sama tiimalasitekniikka kuin aikaisemmin Palmikkohuijaus-sukissa. Tekniikka toimi tässä paremmin kuin palmikkohuijauksissa ja syntyi kivanmallinen kärki.

En voi mitenkään sanoa, että tämäntyyppiset itäbalkanilaiset kukkakirjokuviot kuuluisivat suosikkeihini. Ne ovat makuuni aivan liian romanttisia. Valitsinkin tarkoituksella tummanharmaan pohjavärin, koska jos en pidä varren kuviosta, niin kärki on ainakin mieluisa. Harmaa kun on minusta kaiken tämän jälkeenkin paras sukkaväri. Kärkihän se on kuitenkin se osa sukasta, joka käyttäjän omaan silmään herkimmin osuu.

Kantapää tehdään myös tiimalasitekniikalla. Toimi muuten hyvin, mutta minulla oli ensimmäisessä sukassa yhdistämisvaiheessa kolme silmukkaa liian vähän, mihin lie hukkuneet matkalla. Yksivärisessä sukassa puuttuvat silmukat on kuitenkin helppo lisätä.

Kukkakuvio tehdään kummankin sukan varren ulkoreunaan intarsia-tekniikalla. Tekniikan avulla voi toteuttaa neuleeseen "kuvia", esimerkiksi logoja, eläinkuvioita tai vaikka muumeja eli sellaisia kuvioita, joita neulottaessa tavallisella kirjoneuletekniikalla kuvion lankoja jouduttaisiin kuljettamaan pitkiä matkoja neuleen takana. Se on hankalaa, neuleesta tulee joustamaton, ja usein kuljetettava lanka jää pilkottamaan neulepinnan läpi.

Intarsia-tekniikassa joka toinen kerros neulotaan tavallisena kirjoneuleena ja joka toinen kerros niin että vain taustaväriset neulotaan, kuvion silmukat nostetaan. Kuvion reunassa työ käännetään ja kuvion silmukat neulotaan nurjalta. Kuvion toisessa reunassa työ käännetään taas ja silmukat nostetaan toiseen reunaan asti ja siitä jatketaan pohjavärillä. Lankojen vaihtuessa ne pitää muistaa kiepauttaa toistensa ympäri, muuten tulee reikiä.

Työssä on parhaimmillaan kiinni 6 väriä. Jotenkin intarsia ja lankojen kieputus johtavat siihen, että langat menevät tavallistakin pahemmin sotkuun. Sain aikaan suorastaan kolossaalisia sekasotkuja.

Intarsialla neulotut kuviot ovat täysin joustamattomia, joten esimerkiksi nilkan kohdalle niitä ei kannata tehdä.

Varren yläreunaan neulotaan 8 kerrosta aina oikeaa eli pyöröneuleessa joka toinen kerros nurin. Olin varma, että varrensuu löpsähtää, ja niin se myös tekee.

Neuloin sukat ohjeen pienimmällä koolla. Terä alkoi vaikuttaa aika pitkältä ja jätin sen sentin ohjetta lyhyemmäksi. Silti sukista tuli noin kokoa 44. Terästä kärkeen neulottujen sukkien huono puoli on se, että sukkaa ei voi pienentää purkamatta koko vartta ja kantapäätä. Löytyyköhän näille sukille käyttäjä, jonka jalan koko on 44-45 ja joka tykkää tunkkaisenvärisistä, romanttisista kukkakuvioinneista ja rumasti löpsöttävistä yläreunoista?

Lanka: Hjertegarn Sock 4
Suunnittelija: Priscilla Gibson-Roberts

Villit viirisukat

Vuorossa olivat moniväriset kontti- eli entrelac-tekniikalla neulottavat sukat, jotka jo projektin alussa hirvittivät minua, mutta jotka toisaalta olivat yksi syy siihen että ryhdyin tähän projektiin. Olin jo pitkään ajatellut, että konttineuletta olisi kiva kokeilla.

Ensimmäisellä lukukerralla en ymmärtänyt ohjeesta mitään. Luin kaikki pikkulaatikotkin, sillä arvelin, että niistä saisi jotain lisävalaistusta. Lopulta ei auttanut kuin ottaa puikot käteen ja ruveta noudattamaan ohjetta lause lauseelta. Helpotti, kun tajusin, että varsi neulotaan niin, että ensin tehdään pitkä luikura kolmioita kahdella värillä, se yhdistetään pyöröneuleeksi, poimitaan silmukat ja neulotaan sukan vartta ylöspäin, sitten tehdään sukansuun kolmiot, ja vasta kaiken tämän jälkeen aletaan neuloa vartta luikurasta alaspäin.

Näissä sukissa tehdään konttitekniikalla kolmioita ja neliöitä, välillä työn oikealta ja välillä nurjalta puolelta. Työssä on aina kiinni vain yhdenvärinen lanka kerrallaan. Aluksi oli hauska neuloa jotain ihan erilaista, mutta pikku hiljaa työläännyin. Neulominen oli yhtä väkertämistä, melkein askartelumaista. Lopputulos ei tyydyttänyt, käsialani ei parantunut yhtään työn edetessä. Oli hidasta, tuntui siltä että näiden sukkien kanssa menee jos ei nyt ihan jouluun, niin juhannukseen ainakin.

Onneksi luin ohjeesta kaikki ne pikkulaatikotkin, sillä muuten en olisi millään ymmärtänyt että varren täyttöneliöiden toiseen reunaan jäävät reiät ovat "tarkoituksellisia elementtejä".

Kirjan sukissa on käytetty peräti 30 erisävyistä lankaa. Minä käytin jämälankoja, enimmäkseen pitkistä raitasukista jääneitä karkkivärejä. Päätin etten käytä energiaa värisuunnitteluun, vaan keskityn tekniikkaan. Lopputulos ei ole mikään design-sukka, ainakaan tuosta terän vihreä/turkoosikolmioiden kohdalta.

Tekniikkaa riitti opeteltavaksi. Konttitekniikan lisäksi piti opetella neulomaan terä kärjestä alkaen. Sukka nimittäin neulotaan niin, että ensin neulotaan varsi, sitten terä, nämä kaksi yhdistetään ja lopuksi neulotaan kantapää. Kantapää neulotaan tiimalasitekniikalla ja lopuksi silmukoidaan.

Lopputuloksesta tuli kummallinen - sukat ovat kuin lohikäärmeen suomuisia tassuja. Nilkka on piukea ja varrensuun kolmiot lerpattavat, kuumalla höyrysilitysraudalla sain ne jotenkin asettumaan. Ensimmäistä kertaa kävi niin, että ei yhtään huvittanut alkaa neuloa toista sukkaa. Lintsasin sen verran että jätin varrensuun kolmiot neulomatta. Puran ne ensimmäisestäkin sukasta.

Näitä sukkia ei ole päätelty. Mahtaako koko maailmasta löytyä ketään, joka siihen haluaisin ryhtyä.

Mutta osaanpanhan nyt konttineuletta.

Ohjeessa on yksi harmittava virhe. Kun oli aika yhdistää ensimmäisen sukan terä ja varsi, niin en voinut käsittää, miksi varressa oli neljä silmukkaa liian vähän. Kummassakin olisi pitänyt olla 56, mutta minulla oli varressa 52. Silmukoita on aika vaikea hukata tällaisessa neuleessa, jossa lähes koko ajan neulotaan kuudella jaollista kuviota. Lisäsin silmukat ja neuloin kantapään. Toista sukkaa neuloessani tajusin, että varren ohjeessa on virhe. Ennen konttineuletta kavennetaan kaksi silmukkaa ja ne pitäisi lisätä takaisin ennen kantapäätä. Mutta ohjeessa käsketään kaventaa 2 silmukkaa. Olin siis neulonut aivan ohjeen mukaan ensimmäisen sukan. 

Lanka: Hjerte Sock 4 ja joitain jämälankoja

Suunnittelija: Kathryn Alexander

Palmikkohuijaus

Näiden sukkien kanssa jouduin vaikeuksiin heti alussa, jo silmukoiden luomisessa. Ne olisi pitänyt luoda "neuloen, 1o, 1n". Kun olin noin tunnin yrittänyt, luovutin ja loin silmukat vanhaan tapaan. Amerikkalaiset neulovat nurjan silmukan eri lailla kuin mihin minä olen tottunut, lanka työn edessä. Luulen että ongelmani johtuivat tästä.

Sukat neulotaan luuppaamalla, "magic loop"-tekniikalla eli yhdellä pitkällä pyöröpuikolla. Olin tästä niin tohkeissani, etten lukenut mallikuviota huolellisesti ja niinpä sain sitten noin neljä senttiä neulottuani huomata, että olin neulonut oikeat silmukat tavallisesti, kun ne piti neuloa kiertäen. Homma meni uusiksi.

Luuppaminen sujui alusta lähtien ongelmitta. Se on oikeastaan helpompaa kuin kahdella pyöröpuikolla neulominen, mihin tutustuin vikkelisukkia tehdessäni. Idea on sama. Sukka neulotaan kahdessa osassa, ja pyöröpuikon lenkki vedetään "luupiksi" osien väliin ja pyöröpuikon toinen pää vedetään sen verran ulos että sillä voi neuloa. Luuppaamalla voi myös neuloa kahta sukkaa yhtä aikaa.

Ostin näitä sukkia varten Karbonzin hiilikuitupyöröpuikon. Puikkojen päässä on metallinen pää, jonka liitoskohtaan lanka ärsyttävästi takertuu. En ole lainkaan tyytyväinen puikkovalintaani. Toisen sukan kärkikavennuksia tehdessäni, toinen puikon kärjistä irtosi kokonaan. Siirryin sukkapuikkoihin.

Mallikuvio on helppo, 10 kerroksen korkuinen "palmikkohuijaus". Ei huijaa minua, sillä se ei kyllä muistuta palmikkoa, vaan lehvämäistä pitsineuletta. Kiva sitä kuitenkin oli neuloa, virheitä tuli vain vähän.

Tämän sukan erikoisin osuus on kärki. Se tehdään ikään kuin hupuksi varpaiden yli. Ensin neulotaan pohja ja sen jälkeen varpaiden päällysosa yhtenä neuleena pohjan silmukoilla. Jalkaterän päällyosan silmukat odottavat. Lopuksi ne yhdistetään kärjen silmuikoihin kolmen puikon siksak-päättelytekniikalla. Mikään tästä ei loppujen lopuksi ollut vaikeaa, vaikka aluksi olin epäuskoinen.

Jalkaterää neuloessani ajattelin koko ajan että terässä on liikaa silmukoita. Terässä olisi ehkä voinut olla muutama silmukka vähemmän, mutta ennen kärkeä olisi ehdottomasti pitänyt kaventaa reilusti silmukkamäärää. Nyt kärki tehtiin jalkaterän 74 silmukalla. Siksak-päättelykerros vielä leventää jalkaterää. Niinpä se näyttää räpylältä.

Melkein tekisi mieleni purkaa kärjet ja tehdä niihin tavalliset nauhakavennukset. Sukat ovat nimittäin mukavat ja istuvat jalkaan hyvin. Varsikin on minuun makuuni juuri sopivan pitkä.

Lanka: Superba bamboo uni superwash (50% virgin wool, 25% polyamide, 25% viscose)

Suunnittelija: Ann Budd

Nostoneulesukat

Nyt tein sellaisen poikkeuksen, että neuloin sukkaparin nro 10 ennen paria nro 9. Tämä johtui siitä, että uuden sukan aloittaminen tuli ajankohtaiseksi sunnuntaina eikä minulla ollut pariin nro 9 tarvittavia puikkoja. Kymppeihin, nostoneulesukkiin, oli kuitenkin valmiina sekä lanka että puikot.

Jos en olisi jo neulonut vaikeita vikkelisukkia, nostoneulesukkien kuva ja ohje olisivat varmastikin hirvittäneet. Nyt ei yhtään, vaikka ohjeessa oli monta uutta temppua, poimutuksia ja siltoja.

Sukan varteen neulotaan kaksi kertaa kuvio, jonka reunoissa mutkittelee jonkinlaiset medaljongit ja niiden keskellä oikeiden silmukoiden vana, jossa aina joka neljännellä kerroksella nostetaan viiden silmukan levyinen neulomaton lanka "sillaksi" keskisilmukan taakse.

Kuvio jatkuu takana kantalapussa eli se neulotaan joka toisella kerroksella nurjalla. Toisin kuin vikkelisukissa tästä ei koitunut ongelmaa (ja luovuttamista), sillä tässä ohjeessa on kerrottu rivi riviltä ja silmukka silmukalta, miten nurjalla neulotaan. Tällä kertaa olisin sen ehkä itsekin osannut päätellä, sillä kuviot eivät ole vaikeita.

Poimutukset tehdään kunkin kuviorivin yläreunaan, muutaman sentin päähän varren suusta. Lankaa kieputetaan kolme kierrosta poimutettavien silmukoiden ympäri ja sitten silmukat neulotaan. Tulee hauskannäköistä jälkeä.

Sukan varresta tuli aika piukea. Tämän sukan kokoa ei pysty muuntamaan suuremmaksi kuvioiden kärsimättä muuten kuin paksummalla langalla tai puikoilla. Pienentämistä ei voi yrittää edes ohuempien puikkojen avulla, sillä neuloin kakkosen puikoilla.

Pituuttakaan varrella ei ole paljon, ja lopputulos onkin oikeastaan nilkkasukka. Pituutta on kuitenkin helppo kasvattaa tekemällä kuviokerroksia lisää. Liekö jotain tällaista kokeilua ollut mielessäni, sillä toinen sukka on varrestaan yhden kuviokerroksen pidempi kuin ensimmäinen. En yhtään ymmärrä, miten näin pääsi käymään. Jalassa ero tuskin näkyy, mutta kuvassa kyllä.Huomasin virheen vasta kun olin jo kakkossukan kärkikavennuksissa. En purkanut.

Nämä oli nopeat sukat neuloa, ja myös hyvä neulomus mukana kuljetettavaksi. Kuviomalli jäi nopeasti päähäni. Toista sukkaa neuloessani tarvitsin ohjeen apua vain alun poimutuskuvioita ja kantalapun nurjan puolen kerroksia aloittaessani.

Nyt kun olen yli puolen välin neulontaprojektissani, voin sanoa että kaikista kuvio- ja pitsineuleista tämä on tähän mennessä suosikkini.

Lanka: Onion Nettle Sock Yarn

Suunnittelija: Chrissy Gardiner

Solmusukat

Nämä sukat oli miellyttävät neuloa ja lopputuloskin on kiva. Sukan etuosassa on kolme palmikkoa ja takaosassa neulotaan leveää ja kapeaa joustinneuletta. Kantapää on ihan tavallinen. Sitä kutsutaan kirjassa hollantilaiseksi, mutta se on sellainen peruskantapää, joka esimerkiksi minulle on opetettu koulussa. Terään tehdään "ranskalainen kavennus".

Lanka ja puikot olivat ohuita. Neuloin kakkosen muovipuikoilla, sillä niin ohuita koivuisia ei ole saatavilla ja ohuet bambuiset taas katkeilevat helposti. Muovipuikot toimivat kuitenkin hyvin ja käsialanikin pysyi muovipuikoista huolimatta napakkana. En ollut neulonut näin ohuilla puikoilla vuosikausiin. Ohuilla puikoilla tulee kyllä hyvännäköistä jälkea ja aloin jo suunnitella kirjoneulesukkia ohuista langoista. Jämälankojakin tulee tässä projektissa paljon.

Ohjeen mukaan sukat neulotaan neljällä puikolla ja koska se tässä mallissa on hyvinkin perusteltua, päätin kokeilla sitä. Palmikkoneuleet osuvat siten keskipuikolle ja kahdella muulla puikolla on joustinneuleet toistensa peilikuvana. Totuin neljään puikkoon nopeasti eikä niillä neulominen ollut oikeastaan mitenkään erilaista viidellä puikolla neulomiseen verrattuna, ainakaan tällaisessa sukassa, jonka varressa on paljon silmukoita (72).

Palmikkokuvio oli helppo ja kiva. Aluksi ajattelin että palmikkokuviota tehdään liian harvoin ja palmikot jäävät kummallisen pitkulaisiksi, mutta jalassa ne pullistuvat juuri sopivanlaisiksi pulleroiksi. Ohjeen hienous piilee siinä, että palmikkoneuleen leveä osuus, siis ne pullerokohdat, neulotaan joustinneuleena 1o, 1n. Yleensä palmikko tehdään parillisella silmukkamäärällä, mutta joustin aiheuttaa väistämättä sen että silmukoita on oltava pariton määrä, jotta lopputulos on symmetrinen. Tämän suunnittelija on ratkaissut niin että palmikkoa tehdään osittain epäsymmetrisesti niin että välillä palmikoidaan 2+3 silmukkaa. Tämä ei näy mitenkään lopputuloksessa.

Ohje alkaa niin että kehotetaan luomaan silmukat kaksinkertaisella langalla. Niin tein, ihan vaan otin langan kaksinkertaisena ja loin silmukat tavalliseen tapanani. Mutta toista sukkaa aloittaessani huomasin, että kaksinkertaisella langalla luomiseen onkin toisaalla kirjassa ohje. Tuo taito jäi nyt oppimatta, sillä toinen sukka oli tietysti tehtävä samoin kuin ensimmäinen. Minunkin tapani teki   varren reunasta napakan, mutta joustavan.

Kärjen "ranskalainen kavennus" tehdään leveänä nauhakavennuksena jokaisen kolmen puikon alussa ja lopussa. Se sopii erinomaisesti tällaiseen sukkaan, jossa jalkapöydän päällä on kuvioneule. Mikä parasta, silmukat päätellään loppuun asti eli ei silmukoimista näissä sukissa.

Tämä oli hyvä ja selkeä ja virheetön ohje.

Lanka: Schachenmayr smc Fine Wool

Suunnittelija: Nancy Bush

Vikkelisukat

Jos edellisiä sukkia neuloessani kaipasin uusia haasteita, niin nyt sain niitä enemmän kuin tarpeeksi. Nämä sukat olivat vaikeat. Uutta oli lähes kaikki. Sukat neulotaan kahdella pyöräpuikolla. Sukan varteen tulee kolmea erilaista kuviota, pientä ristikkopalmikkoa ja kahdenlaista leveää kuviota. Terä neulotaan mokkasiinina.

Kahdella pyöröpuikolla neulominen ei aiheuttanut alun pähkäilyn jälkeen suurempia ongelmia. Kirjan tekniikkaohjeissa sanotaan, että tärkeintä on, että aina neulotaan yhdellä puikolla kerrallaan. Sen kun muistaa, niin hyvin toimii. Etuna on se, että puikot eivät putoile tai katoa. Tällä tavalla voisi siis neuloa vaikka lentokoneessa ilman että tarvitsee pelätä joutuvansa konttailemaan vierustovereiden jalkatilassa pudonnutta puikkoa etsimässä. Käytännön hyöty on sekin, että kuvioiden etenemisestä on helpompi pysyä kärryillä, kun puikkoja on kaksi eikä neljä. Kummallakin puikolla on yksi ristikkokuvio ja yksi leveämpi kuvio.

Aluksi en ymmärtänyt kuvioista mitään enkä saanut niitä monenkaan purkamisen jälkeen muistuttamaan edes etäisesti sitä mitä piti. Koko tekele meinasi lentää sentään. Mietin ja mietin, vielä illalla sängyssä. Mitä voisin tehdä toisin? Vastaus ilmaantui yön aikana, aamulla tiesin, miten saan kuviot syntymään.

Kuviot koostuvat oikealle ja vasemmalle kallistuvista vikkelikuvioista ja samoin oikealle ja vasemmalle kallistuvista vaelluskuvioista. Varmaankin jokaisen palmikkoja neulovan perusjuttuja, mutta minulle uutuuksia. Olen aikaisemmin neulonut vain leveitä palmikkoja sohvatyynyihin. Koko ajan pitää olla selvillä oikeasta ja vasemmasta, mikä kyllä tuotti hankaluuksia tällaiselle, joka jokseenkin kroonisesti sekoittaa ne muussakin elämässä.

Googlaamalla selvisi, mikä on vikkeli. "Vikkel" on virolaisista lapasista ja sukista tuttu vaakasuora yhden silmukan levyinen palmikko. Englanniksi se on "Estonian braid" tai "Vikkel braid".

Näissä sukissa vikkelit ja vaellukset tehdään kallistuvina. Kun aloin saada kuvioista oikeanlaisia, ymmärsin pian myös näiden kahden eron, ja samalla aloin hahmottaa, mitä pitää tehdä missäkin kohdassa ilman että joka kerta tarvitsi tarkistaa kirjasta. Tämä oli suuri helpotus, sillä alussa jouduin tarkistamaan kaiken moneen kertaan, ja niska ja hartiat olivat lujilla, kun katse piti siirtää neuleesta ensin kirjan neulekuvioon, siitä merkkien selitykseen, kääntää sivua ja lukea, miten kyseinen silmukkakuvio tehdään.

Sukan terä tehdään niin että ensin neulotaan päällisosa tasona, sitten kantapää ja lopuksi pohja päällisen reunoista poimituista silmukoista pyörönä, "mokkasiinina". Palmikkoristikko jatkuu kantapäässä ja sukan etusosassa nilkan yli, kummassakin tasona. Ristikon neulominen tasona ei olekaan mikään yksinkertainen juttu, sillä joka toinen kerros neulotaan nurjalla puolella. Sukan etusosassa sain sen vielä toimimimaan, mutta kantapäässä luovutin. Purkamiskiintiö tuli täyteen. Päätin että kantapään alaosa voi ihan hyvin olla sileää neuletta. Ohjeessa sanotaan vain että "neulo mallineuletta 8 s". Tässä kohdassa olisi ollut neulojaystävällistä kirjoittaa ohje nurjan puolen osalta auki: milloin tulee minkäkinlainen vaellus/vikkeli. Oma jaksamiseni ja avaruudellinen hahmottamiskykyni eivät tähän riittäneet.

Mokkasiinipohja oli helppo ja nopea tehdä. Jos sukka menee pohjasta puhki, niin tarvitsee neuloa vain uusi pohja. Siihen me ei mene kuin puolisen tuntia. Silmukoimisharjoitusta sain taas enemmän kuin tarpeeksi, sillä lopuksi silmukoidaan koko pohja varpaista kantapäähän. Nyt se jo sujuu, esimerkiksi silmukat loppuvat samaan aikaan molemmilta puikoilta, mutta ei vieläkään näytä ihan siltä miltä pitäisi.

Toinen sukka on taas paljon parempi kuin ensimmäinen. Purkamaan jouduin alussa sitäkin, kun innoissani unohdin kokonaan aloittaa leveät vinokuviot. Tein vain ristikkoneuletta, viitisen senttiä ennen kuin tajusin että jotain puuttuu.

Kolmas sukka pitäisi tehdä, jos haluaisi hyvän parin. Ehkä sen vielä teenkin, lankaakin jäi yli reilusti.

Mitään neulomustani en ole purkanut niin paljon kuin ensimmäistä vikkelisukkaa. Lopputulos on kuitenkin yllättävän hyvä, vaikka virheitä vilisee. Ihan hienot sukat tuli, vaikka tuskainen oli taival. Kunnioitukseni aran-neuleita neulovia kohtaan kasvoi. Itse en kyllä ole valmis ryhtymään neulomaan monimutkaisia palmikkoja ja ristikkoja kokonaiseen villapaitaan, vaikka sellaisesta aina välillä haaveilenkin. Villapaidassa joka silmukan on oltava kohdillaan. Villasukat ovat niin kaukana silmistä, että virheitä ei kukaan huomaa.

Lanka: Austermann Step Classic

Suunnittelija: Meg Swansen

Ruususet

Taas oli vuorossa pitsisukka, ohuesta langasta ja 2,5 puikoilla. Langaksi valitsin villalangan, jossa on 30 % nokkoskuitua. Tuntuu käteen tosi pehmoiselta. Värivalinnan kanssa oli ongelmia, sillä tässä langassa on todella monia kauniita sävyjä. Lopulta päädyin tukemaan lankavalinnalla kuviota ja valitsin ruusunpunaisen.

Varren resori neulotaan simpukkakuviolla. Ihan uutta minulle. Aloin hommiin kieli keskellä suuta ja tarkasti ohjetta seuraten. Loin 56 silmukkaa, 14 puikolle. Neuloin ensimmäisen kuviokerroksen. Ja puikoilla olikin vain 12 silmukkaa. Eihän se niin voi mennä, varsinkaan kun seuraavalla kerroksella ei tehdä levennyksiä. Purin. Neuloin uudestaan. Sama juttu. Purin taas. Luin ohjetta, laskin, tutkin kuvia ja mietin. Missä vika? Minussa vai ohjeessa? Lopulta tajusin, että kuvissa kuvio on symmetrinen, mutta ohje epäsymmetrinen  (lk, 1o, nosta 2 silmukkaa kuin neuloisit 2o yhteen, 1o, vedä 2 nostettua silmukkaa yli, 1o). Ohjeen lopusta puuttuu lk, langankierto. Ja siksi joka puikolta puuttui kaksi silmukkaa.

Hiukan harmitti. Yli tunti hyvää neulomisaikaa meni hukkaan ohjeen virheen takia.

Ongelman ratkettua syntyi kuin syntyikin jonkinlainen simpukkakuvio ja sen myötä sukan reunasta tuli aaltoileva, kuten kirjan kuvissakin. Valmiin sukan reuna on ehkä hiukan turhan joustamaton.

Itse pitsikuvio on helppo ja vain 8 kerrosta korkea. Opin sen helposti ulkoa. Aloitin tämän sukan neulomisen päällekkäin edellisten,  pitkien raitasukkien kanssa, sillä tämä neule kulkee helposti mukana. Vain yksi lankakerä ja ohje päässä.

Lopputulos on hempeä pitsisukka, sinänsä kyllä ihan onnistunut, mutta juuri sellainen josta en lainkaan piittaa. Pitsinneulojana kehityin ehkä vähän, mutta ei ensimmäisen ja toisen sukan kuvioissa ole sanottavaa eroa - samanlaista epätasaista kiekuraa, ruusunauhoja, kummassakin varresta terään. Ei näitä kehtaa edes lahjaksi antaa, ehkä kesällä mökkisukkina menevät, sillä lanka on ihana ja sukka ilmava.

Kärki on silmukoitu ja lopputulos muistuttaa etäisesti sitä mitä pitäisi.

Lanka: Onion Nettle Sock Yarn

Suunnittelija: Evelyn A. Clark

Ylipolven raitasukat

Nyt on sukat, jos joskus haluan pukeutua Peppi Pitkätossuksi. Vuorossa olivat kirjan kansikuvasukat: pitkät, raidalliset kirjoneulesukat. Olen neulonut aikaisemmin parit pitkät kirjoneulesukat, mutta en oikein osaa niitä käyttää. Ne ovat kotioloissa liian kuumat ja pistelevät pohkeita. Näille sukille ei minulla tule olemaan käyttöä, mutta herkulliset värit ja kivat kirjoneulekuviot innostivat kyllä neulomaan.

Sukat neulotaan peräti seitsemällä värillä. Jujuna on se, että varsi ja terä neulotaan raidallisiksi kuudella karkkivärillä ja näiden raitojen sekaan neulotaan ruskealla kirjoneulekuvioita. Kuviot asettuvat ikään kuin raitojen päälle. Pohjaväri vaihtuu yhden tai useamman kerran kesken kirjoneulekuvioiden. Kirjoneuletta on enemmän sukan varren yläosassa ja vähemmän varren alaosassa eikä lainkaan terässä.

Teknisesti tässä sukkamallissa ei ole mitään erikoista tai minulle uutta. Ihan tavallinen kirjoneulesukka. Aluksi luodaan peräti 116 silmukkaa. Se ei onnistu yhdellä sukkapuikolla, vaan loin silmukat pyöröpuikolla ja siirsin siitä sukkapuikoille. Alussa neulominen on hidasta, mutta nopeutuu kun silmukat ja kirjoneulekuviot vähenevät. Terän neuloo jo tosi nopeasti.

Pitkän resorin jälkeen varressa tehdään kavennuksia niin että noin joka kahdeksannella kerroksella kavennetaan kaksi silmukkaa. Ohjeessa kehotetaan pitämään huolta siitä että kirjoneule- ja raitakerroksilla käsiala pysyy samanlaisena ja sukka vastaavasti tasaisen kapenevana. Aika mahdotonta. Kirjoneule on väkisinkin joustamaton ja piukeampi kuin raitaneule. Vielä varren puolivälissä  silmin oli vaikea havaita varren kaventumista - sukka muistutti lähinnä virttynyttä jääkiekkosukkaa.

Ensimmäistä sukkaa neuloessa myös varren pituus aiheutti epäuskoa. Varren pituus on n. 58 cm ennen kantapäätä. Olin aivan varma että jokin on pielessä ja sukkaa tulee kymmeniä senttejä liikaa, mutta lopputulos vastaa kyllä täysin ohjetta ja on todellakin ylipolvensukka, joka myötäilee säärtä napakasti. Ja kumma kyllä juuri minun säärtäni - kokoja kun ohjeessa on tasan yksi.

Valitsin värit mahdollisimman läheltä kirjan värejä, mutta en löytänyt kullanväristä lankaa. Liekö sellaista sukkalankaa olemassakaan? Muuten olen kyllä väreihin tyytyväinen, mutta ruskea voisi olla pehmeämmän sävyinen. Nyt se on mielestäni hiukan liian tumma ja kontrasti muihin väreihin on liian suuri. Joidenkin värien vieressä tuo tummanruskea tuo auttamatta mieleeni 70-luvun trendikkäät väriyhdistelmät: ruskea-keltainen, ruskea-oranssi, ruskea-turkoosi. Lankana on Hjerte Sock 4. Muuten hyvä lanka tähän sukkaan, mutta keltainen ja toinen kerä ruskeaa ovat selvästi ohuempia kuin muut värit. Tämä näkyy keltaisissa raidoissa selvästi.

Ohje oli hyvä, mutta yksi virhe löytyi nytkin. Kantalapun toinen kerros, nurja puoli, käsketään neulomaan oikeaa. Jos vahvistetun kantapään neuloisi niin, siitä tulisi kyllä ruma, kun oikealla puolella näkyisivät nurjat silmukat. Ei se niin voi olla eikä kirjan kuvissa olekaan. Nurjalla pitää neuloa nurjaa.

Näitä sukkia en todellakaan ole vielä päätellyt, vaikka kärki silmukoitiinkin taas ja neula olisi ollut valmiina kädessä. Noin miljoona pääteltävää langanpätkää saavat odottaa päättelykeijua tai kutsua naamiaisiin.

Suunnittelija: Deborah Newton

Huolettomat saapassukat

Nämä eivät ole huonosti neulotut kirjoneulesukat, vaikka siltä näyttävätkin. Varsi ja terän päällysosa on tarkoituksella epätasainen, eikä näissä neulota kirjoneuletta vaan aina yhdellä värillä kerrallaan.

Kun ensimmäisen kerran vilkaisin kuvia, ajattelin että nyt tulee helppoa: kahdella värillä yksinkertaista kirjoneuletta. Mutta tämä sukka neulotaankin minulle ihan uudella tavalla. Pallukkamainen vaikutelma syntyy siitä että kahdella kerroksella nostetaan edellisen kerroksen silmukoita neulomatta, väliin neulotaan kaksi kerrosta kokonaan oikeaa, vaihdetaan väriä ja taas nostetaan silmukoita neulomatta. Samalla syntyy lievä ruttuisuus.

Varsi oli todella kiva neuloa. Ainoa hankaluus oli se että aivoni ja käteni olivat sitä mieltä että ovat tekemässä kirjoneuletta ja halusivat väkisin neuloa kahdella langalla. Sain itseni monta kertaa kiinni siitä että neuloin kahdella langalla ainakin puikollisen langan vaihtumisen jälkeen.

Varren resori ja kantalappu neulotaan "pikkupalmikkoa". Joka toisella kerroksella "2 oikein, 2 nurin" -resorin oikeat silmukat neulotaan palmikoksi. Taas opin jotain ihan uutta. Kantalapussa neulotaan joka toinen pari silmukoita oikealle palmikoksi ja joka toinen vasemmalle. Ja joka toisella kerroksella päinvastoin. En ole varma, tuliko lopputuloksesta sellainen kuin piti, jotain kiepsutusta siinä nyt kuitenkin on. Hidasta hommaa, enkä oikein tiedä, onko lopputulos vaivan arvoinen.

Kärki silmukoidaan näissäkin sukissa, onneksi vain viimeiset 12 silmukkaa. Olin kyllä aivan lähellä lintsaamista, kiusaus päätellä nämä viimeisetkin silmukat oli suuri. Pysyin kuitenkin ohjeessa. Ainoa hyvä puoli jonka olen silmukoimisesta keksinyt on se, että kun parsinneula kerran on jo kädessä, niin samalla tulee pääteltyä langanpätkät. Kaikki neljä blogisukkaparia on päätelty, toisin kuin ennen tätä projektia tekemäni sukat.

Ainoa huomaamani virhe on ensimmäisen sukan varressa. Huomasin sen vasta kun sukka oli valmis. Olen kiiruhtanut vaihtamaan langan pari kerrosta liian aikaisin. Näkyy kyllä kuvassa.

Kirjan esittelytekstissä sanotaan, että näitä sukkia voi käyttää korkokenkien kanssa. Ehkä voi, mutta  en kyllä käytä. Enkä ymmärrä, mikä tekee näistä sukista saapassukat. Olisikohan "saapassukat" suomentajan ratkaisu?

Lopputuloksena joka tapauksessa kivat, nätit ja joustavat sukat. Näille on varmasti käyttöä ja teen toisetkin.

Lanka: Hjertesock 4 Superwash

Suunnittelija: Veronik Avery

Manteliset

Nämä ovat ensimmäiset pitsineulesukkani. En ole pitsien ystävä, enkä ole koskaan ollut kiinnostunut pitsineuleista. Pitsineuleella tarkoitetaan neuletta, jossa tehdään langankierroilla reikiä ja nämä reiät muodostavat mallin mukaan pitsimäisiä kuvioita.

Ohjeen ensimmäinen virhe tuli vastaan jo ennen kuin pääsin alkuun. Lankakaupassa jo ihmettelin, että ohuelle langalle puikkosuositus oli 4. Itse ohjeessa silmukat luodaan kuitenkin kolmosen puikoille eikä puikon vaihtamisesta suuremmaksi mainita myöhemminkään. Omalle käsialalleni olisi voinut sopia ohuempikin puikko, varsinkin kun neuloin muovipuikoilla. Niillä käsialani on selvästi löysempi kuin bambu- ja koivupuikoilla.

Ensimmäinen sukka on todellinen harjoituskappale. Ensin en meinnanut millään ymmärtää neulekuviota, kavensin ja levensin väärissä kohdissa. Tuli purkamista. Kun lopulta sain kuvion kohdalleen, olinkin sitten heti sitä mieltä että nyt tämä sujuu enkä enää tarkistanut kirjasta kuvion kulkua. Muistin väärin ja taas purin. Kaiken purkamisenkin jälkeen ensimmäisen sukan varressa osa reikäkuvioista on väärällä puolella "mantelia".

Varsinaisiin ongelmiin jouduin kuitenkin vasta kantapään jälkeen. Olin juuri ennen kantapäätä tehnyt virheen kuvioneuleessa siten että se toistui useammalla kerroksella. Kun tällaisen virheen huomaa vasta kantapään neulottuaan on vaihtoehtona joko purkaa koko kantapää tai yrittää jotenkin sopeuttaa neulekuvio. Valitsin sopeuttamisen. Jalkaterän päällä, toisessa laidassa kuvioneule on sopeutettua mallia eikä kestä lähempää tarkastelua.

Toinen sukka syntyi sekä nopeammin että vaivattomammin. Jos haluaisin hienot pitsisukat, niin parasta olisi neuloa vielä kolmas sukka. Mutta kyllä nämä vaikka yösukiksi kelpaavat. Lanka, Austerman Step Classic, jossa on jojobaöljyä ja aloeveraa, on paitsi ihana neulottava, myös varmastikin juuri yösukkiin ihanteellisen pehmeä ja ilmava.

Ei minusta kyllä pitsineuleiden ystävää vielä tällä rupeamalla tullut. Pitsikuvion kanssa saa olla koko ajan tosi tarkkana, pitää laskea enkä tällaisena harjaantumattomana pitsin neulojana osaa lukea neuletta samalla lailla kuin esim. kirjoneuletta. Joka kerta kun aloitin neulomisen sain pähkäillä, missä olen menossa, ja monta kertaa tuli aloitettua väärin. Ohut lanka aiheuttaa omat vaikeutensa. Jos silmukka putoaa, niin se karkaa helposti monta kerrosta. Jos tämä tapahtuu reikien kohdalla, niin korjaaminen ei todellakaan ole helppoa.

Sukan terä tehdään näissäkin sukissa silmukoimalla, tällä kertaa peräti 28 silmukan verran. Minulle ei ole oikein valjennut, miksi silmukoidaan. Mutta ei myöskään, miten. Tuntui niin vaikealta, että luin koko silmukointiohjeen kokonaan uudelleen. Ja väärinhän minä olin sitä yrittänyt. Ei silmukoinnin salat vieläkään täysin auenneet, sillä lopputulokseni ei näytä samalta kuin kirjan kuvissa.

Parasta näissä sukissa on se, että ne tehdään yhdellä langassa alusta loppuun, joten pääteltävää on hyvin vähän verrattuna kirjoneulesukkiin. Mukavinta oli neuloa jalkapohja - se on kokonaan oikeaa. Toinen hyvä puoli on se että neule on helppo kuljettaa mukana, kun lankakeriä on vain yksi. Mutta jos neuloo vaikka hammaslääkärin odotushuoneessa, niin on parasta neuloa muilla kuin muovipuikoilla, jotka sekä putoavat helposti että pitävät pudotessaan aikamoista kilinää.

Suunnittelija: Anne Hanson

Ranskalaiset torisukat

Nämä kirjoneulesukat ovat ne, joiden muistan kiinnittäneen huomioni, kun tätä kirjaa joskus viime vuonna selasin. Kirjan kuvissa sukat ovat kauniin siniharmaat ja kirjoneulekuviot kivannäköisiä.

Kirjoneuleena näissä sukissa ei ole mitään ihmeellistä. Käytössä on kolme lankaa, mutta kerralla neulotaan enintään kahdella, kuten usein perinneneuleissa. Kirjoneulekuvioita on neljä erilaista. Yhdellä langalla neulotaan enintään 6 silmukkaa, mikä tarkoittaa että langankiertoja ei tarvitse tehdä. Voi tietysti tehdä, jos haluaa nurjasta puolesta siistimmän, mutta ohuella langalla neulottaessa 6 silmukkaan yli tulee aika lyhyt lenkki, johon ei kyllä varvas juutu. Kirjoneuletta tehdään myös kantapäähän ja kärkeen.

Mielenkiintoisen sukista tekee se, että kantapää tehdään niin, että kiilakavennuksia ei tarvita lainkaan. Kirjoneulesukkien tekijälle kiilakavennukset aiheuttavat aina päänvaivaa. Tästä syystä monissa sukissa kirjoneuletta on vain varressa tai varressa ja terässä, mutta ei nilkan kohdalla. Näissä sukissa ennen kantapäätä alkanut kolmiokuvio jatkuu rikkoutumatta nilkan yli kärkeen asti.

Kantapää tehdään pystyraidallisena kahdella värillä ja jo ennen kantalappua aloitetaan kavennukset. Kantapäätä kutsutaan kirjassa vannekantapääksi. Ohjeen mukaan kantalappu neulotaan kokonaan oikealla jolloin ulkonäkö muuttuu, kun kantapään alle tulee nurjia kerroksia. Virhe? Uskon että kyllä, mutta en voi olla varma, sillä kirjan kuvissa ei näy kantapään alle. Ohjeen mukaan neulottu kantapää muodostaa kummallisen pussin, mutta jalassa se kyllä istuu hyvin.

Selvä virhe sen sijaan on vasemman sukan kantapään jälkeisen yhdistämiskerroksen lopussa. Siinä silmukkamäärät ovat väärin. Jos tekee ohjeen mukaan yhdestä kolmiosta tulee 7 silmukan levyinen ja seuraavasta kolmen, kun pitäisi olla viisi ja viisi.

Toinen minulle uusi juttu on varren aloitus eli ns. latvialainen kierreluominen. Sukan yläreuna neulotaan kahdella sukkapuikolla tasona niin että kaikilla väreillä kerrotaan 2 kerrosta oikeaa. Sen jälkeen neulotaan aina 4 silmukkaa oikein ja kiepautetaan vasen puikko vastapäivään ympäri niin että neule kiertyy itsensä ympäri. Vasta tämän jälkeen silmukat siirretään neljälle puikolle ja yhdistetään. Eri väreillä neulotut silmukat kiertyvät hauskasti näkyviin. Viimeistelyohjeessa voisi mainita että yläreunaan jäävä kolo pitää ommella kiinni.

Kirjoneule ei jousta.Valmiit sukat mahtuvat juuri ja juuri jalkaani. Mutta tällaisten torisukkien varmaan täytyy ollakin piukeat, jotta eivät valu saappaassa jalan alle eikä varsi mene ruttuun. Näistä saattaa tulla sekä lempisukkani että suosikkimalli. Ohjeessa on vain yksi koko, eikä sukan suurentaminen  kyllä käy ilman päänvaivaa ja laskemista, sillä varren eri kirjoneuleet tehdään erilailla jaollisilla silmukkamäärillä enkä ihan heti osaa ajatella myöskään kantapään sopeuttamista suurempaan jalkaan.

Lanka on Sandnes Garn Sisu ja väreinä vaaleaa ja tummaa vihreää sekä vaaleaa beigeä. Puikot kokoa 2,75.

Mallin suunnittelija Nancy Bush.

Vaeltavat palmikot

Ohut lanka ja ohuet puikot, kaksi palmikkoa joista toinen kiertyy jalkaterän päälle ja kärjen silmukoiminen. Siinä ensimmäisen sukkaparin haasteet.

Alku sujui muuten hyvin, mutta tajusin jo muutaman kerroksen jälkeen että ohjeen pienin koko on jalkaani liian pieni. Purin ja loin silmukat uudelleen. Kun pääsin resorin ohi ja aloin neuloa palmikkopaneeleja, istuin ensimmäisen tunnin ajan kumartuneena ohjeen päälle ja neuloin silmukka kerrallaan ohjetta noudattaen. Tarkkana piti todellakin olla, sekä alussa että sitten kun toinen palmikkopaneeleista lähti vaeltamaan. Aika pian opin kuvion kuitenkin ulkoa ja jo kolmantena päivänä osasin tehdä sen kokonaan ohjetta vilkuilematta. En ollut ennen tehnyt oikealle kulkevaa palmikkoa ja sen kanssa sain hetken pähkäillä ennen kuin keksin miten lanka kulkee. Onneksi lankakorista löytyi sopivan ohut palmikkopuikko.

Jo nyt on käynyt ilmi, että Villasukkakirjan ohjeita noudattavan on oltava siinäkin mielessä taitava neuloja, että hän huomaa, milloin ohjeessa on virhe. Heti ensimmäinen virhe oli melko harmiton, oikein neulottavien silmukoiden määräksi ilmoitetaan 24, kun sen pitäisi olla 34, kuten läpi koko varren. Mutta toinen virhe on huomattavasti vakavampi ja aiheutti sen, että purin viisi senttiä ihan turhaan. Kiilakavennusten ohjeesta nimittäin puuttuu maininta siitä että puikon III alussa eli jalan sisäsyrjässä tehdään myös kavennus joka toisella kerroksella (sukka neulotaan kirjassa amerikkalaiseen tapaan kolmella puikolla, mutta sitä tapaa en aio ottaa käyttöön).

Ajattelin ensin että siinä on virhe ja tein kavennukset. Myöhään illalla tulin kuitenkin siihen tulokseen että olin tehnyt väärin ja purin kiilakavennusosan kokonaan. Aamulla luin ohjeen uusin silmin ja kyllä, virhe siinä oli. Silmukkamäärät eivät mitenkään täsmänneet ohjeen kanssa. Neuloin uudelleen kavennukset ja hyvä tuli. Olkoon opetus se, että viimeiseksi illalla ei kannata tehdä purkamispäätöksiä.

Kantapää oli muuten aivan tavallinen lappukantapää, joka tosi vahvistettiin takana, mutta ei kääntöosassa. En ymmärrä miksi näin. Vahvistettaessa nostot tehtiin nurjalla, mikä on paljon hitaampaa kuin oikealla. Kannan kääntöosassa neulottiin yksi silmukka kavennusten jälkeen, mikä teki lappuosasta kolmiomaisen. Siitä tuli sekä kivannäköinen että hyvin istuva. Tämän tavan otan varmasti käyttöön.

Kärkeen jätetään 16 silmukkaa neulomatta, ja kärki suljetaan silmukoimalla. Kirjan ohje on hyvä, mutta kyllä sain silti pähkäillä neulan kanssa hyvän tovin ja purkaa kärjen monta kertaa.

Toisen sukan kutominen oli helppoa. Ohjetta tarvitsi tuskin vilkuilla, vaikka palmikot neulotaan peilikuvana. Ainoa ongelma oli oma lahopäisyys, en millään meinannut muistaa lisätä silmukoita vaelluskerroksen lopussa, kun se ensimmäsessä sukassa oli tehty kerroksen alussa. Ei minusta vielä mitään palmikkomestaria tullut, mutta toisen sukan palmikot ovat kyllä jo paljon siistimpiä kuin ensimmäisen.

Lanka on Drops Fabel, joka on pikkuisen paksumpi kuin ohjeessa käytetty lanka. Varresta tulikin melkein kaksi cm pidempi kuin ohjeessa. Kärkikavennuksia tiivistin tämän takia hiukan eli tein ne lopussa joka kerroksella, jottei teräsosasta tulisi liian pitkä.

Valmiit sukat näyttävät lähinnä puolityhjiltä ilmapalloilta, mutta ovat jalassa nätit ja mukavat . Tällaisia sukkia saatan hyvinkin innostua neulomaan enemmänkin.

Vaeltavat palmikot

Sivupalmikko

Sukan suunnittelija: Cookie A

Inspiraatio antikvariaattilöydöstä

Olin ruokatunnilla antikvariaatissa etsimässä lomalukemista. Selailin kaikessa rauhassa Keltaista kirjastoa, kun sisään käveli uusi asiakas. Kuulin, kuinka hän esitteli myyntiin tuomiaan kirjoja antikvariaatin pitäjälle: "Tässä on tällainen villasukkakirja. Ohjeet ovat ihan liian vaikeita minulle, sopii jollekin sellaiselle joka osaa neuloa villasukan ilman ohjetta". Hivuttauduin lähemmäksi ja kurkkasin, mitä on tulossa myyntiin. Kirja oli Ann Buddin Villasukkakirja. Olin sitä jo jossain hiukan selaillut ja muistin, että siinä oli ollut muutamia kivannäköisiä kirjoneulesukkia. Tein kaupat.

Illalla kotona lueskelin kirjaa. Sen nimi kuuluu kokonaisuudessaan "Villasukkakirja. Vaativia malleja taitavalle neulojalle". Mallit ovat todellakin vaativia ja niissä käytetään monia sellaisia tekniikoita, joita en osaa tai en ole koskaan kokeillut. Ohjeet vaikuttivat kuitenkin ymmärrettäviltä.  Kantapää tehdään ainakin neljällä eri tavalla ja kärki kuudella. Mukana ovat mm. konttineule ja intarsiatekniikka. Puolessa ohjeista sukka neulotaan ylhäältä alas eli varresta varpaisiin ja puolessa alhaalta ylös eli varpaista varteen ja vieläpä luuppaamalla eli kaksi sukkaa yhtäaikaa pyöräpuikolla.

Olen neulonut paljon ja monenlaisia perussukkia ja kirjoneulesukkia, aina varresta varpaisiin ja yksi kerrallaan. Osaan yhdenlaisen kantapään, vahvistettuna ja ei-vahvistettuna. Kärkitekniikoita hallitsen pari. Pinta- ja pitsineuleita en ole koskaan tehnyt, vain yksinkertaisen peruspalmikon opettelin vuosi sitten, kun neuloin sohvatyynynpäällisiä.

Aloin miettiä, että voisihan sitä jotain uuttakin opetella. Ja päätin neuloa koko kirjan läpi. Kaikki 17 paria eli 34 sukkaa. Vähän samaan tapaan kuin Julie keitti läpi Julia Childin Ranskalaisen keittiön salaisuudet elokuvassa Julie & Julia. Siinähän sitä tulisi opittua.

Aloitan ensimmäisestä parista ja lopetan viimeiseen. Kun viimeinen pari on valmis, loppuu myös tämän blogin kirjoittaminen. Aikarajaa en itselleni aseta - neulon kun neulon. Saatan neuloa välillä jotain muuta kuin sukkia. Jotkut sukat syntyvät varmasti hyvinkin ripeästi, mutta esimerkiksi konttisukat häilyvät jo nyt mielessäni samanlaisena mörkönä  kuin hummerien keittäminen Julien mielessä. Ne eivät ihan kädenkäänteessä synny.

Yritän noudattaa neuleohjeita niin tarkasti kuin mahdollista, mutta en välttämättä neulo samanvärisiä sukkia kuin kirjassa. Valitsen värit omien mieltymysteni mukaan. Langan kuhunkin sukkapariin valitsen sen mukaan mikä vastaa hyvin ohjeen lankasuositusta ja josta löytyy kivanvärinen lanka. Joihinkin sukkiin langat löytyvät varmasti varastoistani. Kerron kyllä jokaisen sukan kohdalla, mitä lankaa olen käyttänyt. Nyt puikot heilumaan.